17.02.19 Klassisen ratsastuksen perusteet (TT)

• Sunnuntaina 17.02.2019, VIP 16.02.2019
• Zenin lämmitetyssä maneesissa, opettamassa Iivari von Hoffrén
• Osallistujia otetaan max. 4 kpl. 
• Osallistuminen tapahtuu nimi listaan-periaatteella.
• Jokainen saa tunnista tekstikoosteen, jonka minimipituus on 100 sanaa.
• Osallistuneet hoitajat/yksityisenomistajat saavat lisäksi Taiteen alkeet-merkin sekä +20p.

[/font][/i][/div]

Osallistuminen tapahtuu tähän topickiin (rekisteröityminen ei ole pakollista). Kerrothan ratsastajan ja ratsun nimet (+ ratsun url-osoitteen) sekä heidän yhteistä osaamistaan. Aiempaa kokemusta klassesta/historiallisesta ratsastuksesta ei tarvitse olla. Ratsun painotuksella, rodulla, iällä tai sukupuolella ei ole myöskään merkitystä. Voit tulla vaikka reining-staran tai ex-ravurin kanssa jos tahdot.

Tunnilla tarvitaan kapsonia, johon saa halutessaan kiinnittää myös vapaavalintaiset kuolaimet. Mikäli omaa kapsonia ei ole ole, saat meiltä sen lainaan.

Tuntien teemana on tutustua joihinkin klassisen ratsastuksen peruspilareihin, pääteemana kuitenkin ollen painoavuin ratsastaminen sekä päästäminen irti siitä ajatuksesta että hevosta täytyisi tukea jatkuvasti ohjalla tai pohkeella. Varsinkin oman hevosen kanssa tunnista saat paljon irti: opetamme hevostasi kantamaan itse itsensä ja sinua ohjaamaan ratsuasi pelkillä painoavuilla: se ei ole niin vaikeaa mitä luulet, sillä kuuluuhan skill at arms-noviisiluokkaankin jo sulkutaivutus laukassa! Nykyratsastus on lähellä rakettitiedettä ja hevoselle usein kovin stressaavaa, tule kokeilemaan kanssamme helpompaa ja pehmeämpää tietä kohti ratsumaailman tähteyttä.

Osallistujat

• Ingrid - Invasor "Invasor on lahjakas VaA-taitava kouluhevonen, joka reagoi hyvin annettuihin apuihin - mutta voisi reagoida niihin entistäkin paremmin ja herkemmin ilman "turhaa" ratsastajan tukemista. Orin kanssa etsitään työskentelyyn lisää herkkyyttä, notkeutta ja irtonaisuutta, joihin klassisen ratsastuksen perusteet toisi toivottavasti lisää apuja.
  "
  
• Sebastian - Maplepath's Slim Shady "Shady on jalat maassa oleva oriherra, jonka kanssa tulee toimeen niin lapset kuin vanhuksetkin. Puoliverinen kunnioittaa ihmisiä eikä näin ollen turhia kärttyile heidän vieressään. Ratsuna reipas ja kuuliainen, joskin omalla moottorillaan toimiva."
  
• Jannica - Mörkövaaran Mysli "Tasapainoinen ratsu, jonka kanssa on helppo työskennellä, jonka takia olisikin kiva päästä harjoittelemaan kerrankin kunnolla istuntaa hyväksikäyttäen herkän hevosen kanssa ja korjailla ne omat virheet pois. Myslin kanssa takana pitkä historia kisaten ja valmentautuen neljässä lajissa ^^
• meera - Alathea "Alathea on herkkä ja höyhenenkevyt ratsastettava. Itse jään joskus aivan liikaa roikkumaan hevoseb suuhun, jolloin soppa on valmis-hevonen juoksee apujen alta kuin peura ajovaloissa.
  Paljon me ollaan valmennuksien avulla saatu ohjeita ja neuvoja, mutta haluaisin oppia vielä enemmän ratsastamaan kevyemmin ja enemmän ehkä istunnalla. Tästä olisikin meille varmasti paljon hyötyä!"

---

Valmennustekstit
Opin maksimoimiseksi kannattaa kuunnella myös muiden opetusta, eli siis lukea muutkin tekstit kuin omansa. Näin alkuun asiat käydään todella yleismalkaisesti läpi, mutta mikäli kiinnostusta syventää tietoaan klassisesta ratsastuksesta löytyy, on jatkoa luvassa. Yksityisviestillä esim. Keskustan kautta voi myös kysellä lisäopetusta.



Alkubriiffi, jonka jokainen saa halutessaan lisätä valmennusteksteihin.

Helmikuinen kirpakka pakkanen ei paljoa haitannut maneesin lämmössä. Neljä erilaista ratsukkoa seisoi keskellä opettajana toimivan Iivarin kiertäessä tarkastamassa kapsonien sopivuuksia. "Me käytämme kapsonia, koska alkuun joudumme johtamaan ohjalla paljon opettaaksemme hevoset seuraamaan painoamme tarkemmin, mikäli heidät on koulutettu ns. saksalaisittain. Koska emme tahdo hevosen vääntävän päätä vinoon emmekä myöskään missään nimessä repiä sitä suussa, käytän itse varsinkin nuorten hevosten kanssa paljon kapsonia. Kuolaimet, olivat ne sitten nivelet tai kanget, otan vasta kun hevonen seuraa painoani ja mahdollinen maksimiote ohjasta on vain pientä sormien heiluttelua."

Kun ratsukot lämmittelivät, jatkoi Iivari briiffaustaan. "Tänään teille tulee ehkä paljonkin uutta asiaa, mutta kun pidätte muutaman perusasian mielessä, ei lopulla ole niin suurta väliä. Yksi: olette rentoja, eli otetaan se yliryhdikäs dressagemoodi kaikilta pois heti alkuun. Lysyssä ei saa olla, mutta antakaa vatsan vähän pömpöttää. Hartiat ja selkä elää lonkkien mukana, lonkat hevosen liikkeiden. Kaksi: hevosen on toimittava vapaaehtoisesti. Jos se vikuroi tai ei tahdo tehdä, mietitään miksei. Raippa ja kannukset ovat merkinantoa varten, ei sitä että pollen saisi liikkeelle tai olemaan temppuilematta. Jos näen yhdenkään lyövän hevosta tänään raipalla, tulen ja lupaan läimäistä teitä takaisin! Kolme: tähtäämme koko ajan painolla toimiviin hevosiin. Pohje, ohja, ääni, ne tulevat vasta jos painoon ei vastata heti. Ideaalitilanteessa aina kun hevonen tekee mitä pyydetään, me istumme vain selässä häiritsemättä sitä."

Iivari oli tunnettu kovasta opetuksestaan ja suoruudestaan, eikä alkutunti antanut aihetta epäillä sitä. Oppilailla oli tunti aikaa vakuuttaa opettajansa siitä, ettei nykyratsastus ollut sittenkään vielä turmiossa. Let the game begin.


Henkilökohtaiset tekstit


Ingrid & Invasor

Invasor kiinnitti heti Iivarin huomion komealla ulkomuodollaan. Se kantoi itsensä edestä korkeana, mutta modernin trendin mukaan se ei työskennellyt koko selällään, vaan häntä oli edelleen turhan korkealla ja takaosa jäi välillä varsinkin laukassa ja ravissa avoimeksi. "Teille varsinkin tekee hyvää lähteä tekemään paljon käännöksiä ja suunnanvaihtoja. Vahdi että Invasor astuu suoraan painopistettä kohti sisätakajalallaan kun asetat, ei sen ohi, tai vaihtoehtoisesti vain työnnä takaosallaan itseään eteenpäin. Johda kapsonilla jos ei heti reagoi painoon. Hyvä, noin!" Kolkkahattuinen opettaja käveli rinnalla mustan orin pyöriessä sinne tänne suuressa maneesissa. Nopeasti ori tajusi jutun juonen, eikä mennyt aikaakaan kun kapsonilla ei tarvinnut enää johdattaa asetusta oikeaan suuntaan: Invasor asettui hienosti niin käynnissä kuin ravissakin. "Kokeile avotaivutusta suoralla uralla: kuvittele että taivutuksen puoleinen pakarasi on keskiö jonka ympärille hevonen taipuu. Pidä paino kuitenkin menosuuntaan eli eteenpäin. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, tässä joutuu vähän taiteilemaan, mutta kun tässä onnistut niin vaikeammatkin liikkeet onnistuvat sitten helpommin. Kun avotaivutukset sujuvat helposti, voit lähteä kokeilemaan käynnissä sulkutaivutuksia."

Tunnin edetessä ratsukon meno alkoi näyttämään aina vain paremmalta. Invasorilla oli välillä ongelmia pitää itsensä ylälinjasta pyöreänä, mutta aina välissä annettujen lyhyiden hengähdystaukojen avulla tehtäviä pystyttiin jatkamaan. Laukassa ori meinasi ottaa kädestä tukea, mutta Ingridin nostaessa kapsonilla päätä ylemmäksi komistus tajusi vihjeen ja jaksoi kannatella itseänsä vielä hetken. Painoa se lähti kuitenkin seuraamaan kaikissa askellajeissa todella nopeasti, eikä viimeisillä kaarevilla urilla Ingridin tarvinnut muuta kuin pitää ohjat kevyellä tuntumalla. Tämä on lupaava alku, toivottavasti samainen ratsukko käy pistäytymässä uudelleenkin!





Sebastian & Maplepath's Slim Shady

Tunti oli täynnä fiksuja ja filmaattisia oriherroja, eikä tämä Shadyksi tituleerattu ruunikko ollut poikkeus: se oli niin tyyni ja rauhallinen että olisi mennyt oikeasta konkariruunasta! Sebastian sai olla ylpeä viilipyttymäisestä oristaan, sillä se edusti juuri niitä ihanteita mitä hyvältä ratsulta odotettiin: turvallinen, rohkea, luottavainen.

Aluksi suurin ongelma oli Shadyn nojautuminen käteen: sitä oltiin selkeästi ratsastettu niinsanotusti "ohjan ja pohkeen välissä", mikä on sinällään ok mutta yleensä vähän liioiteltu ohje. "Nosta käsiäsi ylös, johdata hänet kantamaan itse itsensä. Noin, joo... Jatka yrittämistä. Hyvä! Joo! Kehu jos Shady kantaa itsensä askeleenkin verran ilman apuasi, myötää sisäkädellä. Sisäohja pitäisi voida periaatteessa nypätä ratsastajalta vaikka pois: hyvä testi omista taidoistaan on ratsastaa ympyrällä ja löysätä sisäohja. Mitään ei pitäisi tapahtua. Jos tempo, tahti, asetus, muoto tms. muuttuu, tietää että ratsastaa liikaa kädellä tai että hevonen on oppinut nojaamaan siihen. Aloittakaa te siis ympyrällä: ensin käynnissä, sitten ravissa, jos niissä onnistuu niin myös laukassa. Pidä paino ja katse menosuuntaan, löysää sisäohjaa. Kun pakka pysyy kasassa silloinkin, kehu älyttömästi."

Shady oli edelleen hieman turhan riippuvainen ratsastajasta pitämään muotoa kasassa, mutta painoapua se seurasi hyvin — yleensä hevoset oppivatkin tämän jutun nopeasti, se kun on aika luonteva ja "helppo" tapa heille. Kiemuraurat kaikissa kolmessa perusaskellajissa onnistuivat, ja vaikka Sebastian saikin ahkerasti pyytää vähän väliä oria kannattelemaan itseään ja pyöristämään selkäänsä, oli meno muuten varsin sujuvan näköistä. "Muista huolehtia että selkä on pyöreä: Shadyn pitäisi tuntua menevän jatkuvasti ylämäkeen. Jos voima ei ole takaosan alla, on selkä notkolla mikä hevosen kipeyttämisen lisäksi tekee kouluratsastuksesta epäpuhdasta ja jännittynyttä eikä esteillä hyppykään ole kaareva. Kun saat sileällä Shadyn pitämään itsensä keveänä edestä ja takaosan alla, rungon lyhyenä, voit esteilläkin keskittyä muuhun kuin hevosen kannatteluun eikä ennen jokaista loikkaa tarvitse skarpata kun vieteri on jo valmiiksi viritetty."

Lopuksi Shadykin esitti muutamia tyylipuhtaita avotaivutuksia suoralla linjalla ilman ohjan avustusta. Liike vaikuttaa helpolta, mutta kun se koitetaan tehdä ilman suoraa ohjan vaikutusta, niin saapahan olla aika velho kuka ensiyrittämällä siinä onnistuu! Ratsukon alku on lupaava, ja ahkeralla harjoittelulla Shady varmasti oppii vielä nopeasti oikean työskentelymuodon.





Jannica & Mörkövaaran Mysli

Olipa kiva nähdä tunnilla myös supisuomalaista edustusta! Ori oli oikein symppis, silmät kiilsivät blondin harjan alta ja rinta röyheänä hän hieman pörhisteli isommille, elämänsä selkeästi vakavasti ottaville puokkiherroille. "Relatkaa hei!" huusi Myslin asenne, "iloa elämään!" Suokilla näyttikin olevan oikein hauskaa, mutta Jannica joutui heti alusta asti pitämään oman keskittymisensä superkasassa niin ettei relaamiselle näyttänyt jäävän aikaa. Siinäpä se pähkinä olikin: hänen olisi saatava itsensä rennoksi selässä sähläenergialla kulkevasta ratsustaan huolimatta. Vaikka järki tiesi että hevonen rentoutui ratsastajan mukana, niin kerroppa se selkärangasta tulevalle selviytymisvaistolle kun allasi on 600 kg intoilevaa lihaskimppua...

Muista poiketen Mysli aloitti kiemurteluharjoituksen ravissa, sillä käynnissä se kärkkyi vain tilaisuutta päästä reippaampaan tahtiin. Aluksi meno oli varsin kaoottisen näköistä, mutta pikkuhiljaa Mysli alkoi yhdistämään että painon siirtyessä oli tultava sen perässä. Kun ori oli perushyvin samalla sivulla Jannican kanssa, lähdettiin pyytämään jo vaativampaa: avotaivutuksessa oli hevosen oltava superhyvin kuulolla ja ratsastajan annettava avut tismalleen oikein, mikä ei kumpikaan ollut helppoa: hevosen tulisi asettua lonkan mukaan, mutta painopiste kertoisi mihin suuntaan liike jatkui. Ymmärrettävästi alkuun Mysli olisi vain juossut taivutusten läpi, joten ratsukko palasi vielä ympyrälle taivuttelemaan kaarevalle linjalle. Kun Mysli pysyi käynnissä ja ravissa avotaivutuksessa kaarella, oli aika yrittää suoralla uralla uudestaan. Ori tuntui kuumenevan aina päästessään pitkälle sivulle, mutta muutamia askeleita saatiin tyylipuhtaita, itsekannettuja taivutuksia. Laukassa ei lähdetty edes yrittämään: tarvittaisiin enemmän aikaa saada Mysli tasaantumaan ja kuulolle.

"Tänään taisi olla vähän häsellyspäivä, mutta kyllä se siitä. Mysli on aika tyypillinen suokki, luonnostaan etupainoinen, joten kannattaa olla tarkkana että se ei nojaa kädelle. Kannattaa kotona tehdä samaa harjoitusta kuin Sebastian ja Shady: löysää välillä varsinkin ympyrällä sisäohja ja katso pysyykö meno muuttumattomana. Kapsonin kanssa kannattaa harjoitella, siinä voi kyllä olla kuolain mukana jos tuntuu että tarvitset lisäjarrua... Onneksi otit tänään kuolaimen messiin!"





Meera & Alathea

Tunnin ainoa tammaedustaja Alathea sai nauttia oriiden huomiosta, mutta se ei tuntunut konkarikisaajaa häiritsevän. Ruunikko neito oli ensi-ihmetysten jälkeen kuin kotonaan, eikä edes keskikentän pylväät mietityttäneet, vaikka ensitapaamisella ne joitakin hevosia kohti tuntuikin välillä sähisevän...

Alathea seurasi heti alusta asti painoapuja loistavasti: Meera suoritti ensimmäisenä joukosta takaosakäännöksen uusin avuin siirtämällä vain painopisteen aivan äärimmilleen takavasemmalle. Iivari auttoi löytämään tarpeeksi suuren painonsiirron vetämällä takinhelmasta, sillä monesti ongelmana on se ettei ratsastaja uskalla siirtää painoa tarpeeksi — niin paljon nykykouluratsastuksessa muistetaan hinkata alusta asti sitä että ruodon on oltava tikkuna ylöspäin, että ymmärrettävästi alkuun on vaikeaa heittäytyä niin liikkuvaiseksi selässä. Kertanykäisy kuitenkin riitti (tai säikäytti tarpeeksi), ja Meera käänteli Alathea vaivattomasti ympäri maneesia kaikissa askellajeissa. "Huomaatko," Iivari selosti, "kun hevonen seuraa lonkkiesi asentoa ja minne paino osoittaa, et tarvitse pohjetta tai sisäohjaa. Et tule tarvitsemaan niitä edes laukkapirueteissa jos jatkat tähän tahtiin! Kun etenemme pidemmälle, opetamme hevosta vielä asettumaan poispäin epäsuorasta ohjasta eli kosketamme vain ohjalla kaulaa, jolloin pystymme ratsastamaan yhdellä kädellä klassisten ihanteiden mukaisesti. Mieti kuinka helpoksi kouluratsastus muuttuu: mukailet vain liikkeitä, pidät tuntuman tasaisena, kerrot satulan läpi mitä tahdot; korkeintaan kosketat ohjalla kaulaa ja siirrät jalkaasi merkiksi. Puhumattakaan siitä miten esteratsastus helpottuu..."

Myös Meeralla oli samaa ongelmaa muiden kanssa: joko hevonen oli oppinut nojaamaan käteen tai ratsastaja käytti käsiään liikaa, ja valmennettavan itsensä mukaan homma kiikasti juuri viimeisimmästä. Siksipä ratsukko sai kehotuksen tehdä myös kotona samaa sisäohjaharjoitusta kuin muut: löysätä ohja ympyrällä. "Voit vaikka ottaa ulkokädellä kiinni romaanin reunasta ja myödätä sisäkäden reilusti. Tutki mitä siitä seuraa. Alathean kanssa kannattaa käyttää kapsonia, hän on niin ihanan herkkä että näin sekä häntä harjoittaessa että omia käsiäsi kouliessa hän ei pääse turtumaan suusta ja opi painamaan vastaan. Lyhyet nostavat otteet riittävät jos pää painuu liikaa. Muista myös rentous: yliryhti on yhtä huono asia kuin käppyrässä könöttäminen. Katso mallia härkätaistelijoista tai karjaa ajavista ratsukoista: hevonen liikkuu vikkelästi vaihtaen suuntaa lennosta, mutta ratsastaja saa kaiken näyttämään vaivattomalta mukaillessaan liikkeitä kropallaan. Kuvittele itsesi samanlaiseksi sulaksi, pehmeäksi vahaksi kuin he."

Alathea oli hurmaava tapaus ja ratsukon työskentely taidokasta. Herkkä tamma on loistoesimerkki siitä mitä klassinen antaa parhaimmillaan: lopputunnista kaunotar kantoi itsensä kauniin pyöreänä, kaulan alalinja pehmeänä ja avonaisena, ei jännittyneenä ja kurkku rutussa kuten nykypäivänä liikaa jopa GP-tasollakin näkee. Bravo! Tätä ratsukkoa Iivari seuraisi mieluusti jatkossakin.
[/ul]