Euran kirja

Tarina tuoreesta groomista
Tämän voinee siirtää Euran päiväkirjaan kun se sellaisen saa

Moirai ei ollut koskaan ajatellut olevansa juuri mitään muuta kuin talikonvarsi, jolla nyt sattui olemaan kyky hengittää ja ajatella. Oikeammin Moirai ei koskaan ajatellut olevansa mitään, ihan yleisesti ottaen elämässään. Poika - ... Tai, ehkäpä häntä olisi jo aika alkaa kutsumaan mieheksi, onhan hänellä jo kaksikymmentä kesää takana..

Eli, vaikka nuori mies oli pienestä asti haaveillut monesta; hän olisi voinut olla kirjailija tai pianon soittaja. Tai vaikka kääntäjä, tai latinan opettaja. Mutta onko ihmeekään ettei Moirai itse usko voivansa olla näistä mitään, kun kaikki nuorukaisen ympärillä tuntuivat kertovan hänelle jo lapsuudesta asti, ettei hänestä voisi tulla mitään. Ei kukaan sekopäätä palkkaa, he sanoivat.

Työpaikka Zenissä oli, ja on edelleen, paljon muutakin kuin vain työ. Se on paikka, jossa Moirai viimein on jotain, jossa hän on viimein hyödyllinen, tarpeellinen. Jo se on paljon enemmän kuin Moirai olisi koskaan uskaltanut edes pyytää, joten kun viimein se päivä koitti, Moirai ei tiennyt mitä vastata.

"Groomiksi?" Moirai toisti epäuskoisen kuuloisena.
"Niin, olisihan se jo aikakin", Valda totesi ja korjasi lasejaan ylemmäs nenänvarttaan pitkin. "Olet sinä sen roolin jo ansainnut monesti."
"Mutta.." Moirai aloitti, mutta sulki suunsa samantien ja vain tyytyi vääntelemään käsiään epämääräisesti kaikkialle muulle katsellen kuin itse tallimestariin.

Valdasta oli muodostunut Moiraille tärkeä hahmo Zenin riveistä, vaikkakin kaksikon välejä ei pystynyt ihan yksiselitteisesti kuvaamaan. Ennen kaikkea Valda oli ehdottomasti auktoriteetti; se joka sanoi miten asiat tehdään ja milloin ne tehdään. Sen lisäksi Valda myös usein kertoi miksi ne tehdään juuri kuin tehdään, josta Moirai piti. Hän piti Valdasta muutenkin, sillä hänen luokseen Moirain oli aina helppo mennä, oli se sitten neuvoa kysymään tai kertomaan uusimmasta lukemastaan kirjasta (jonka Valda todennäköisesti oli jo lukenut). Joku voisi kuvata Moirain suhdetta Valdaan ystävyydeksi, tai että Valda olisi äitihahmo hänelle. Ja miksei, varmasti niissäkin on oma totuutensa. Mutta päällimmäisenä Valda oli Moiraille se turvapaikka ja tukipilari; mikään ei olisi niin vaikeaa tai niin pilalla, etteikö hän voisi siitä kertoa Valdalle.

"Kenen groomiksi sitten?" Moirai lopulta kysyi. Valda hymyili tyytyväisen näköisenä.
"Yleensä sen saisi päättää itse", nainen kertoi, mutta jatkoi ennenkuin Moirai ehti sanoa mitään. "Mutta minä ajattelin että Euran."
"Euran!" Moirai parahti.
Ei kai sentään, miksi juuri Eura? Tamma olisi taatusti ihan liian haastava!
"Niin, Euran. Puhuin asiasta jo Vitaliyan kanssa."

Moirai katseli kauempana seisoskelevaa Euraa, joka näytti torkkuvan tyytyväisenä vienon lumisateen keskellä loimi päällään. Tamma näytti tyyneltä ja ihan tavalliselta, mutta Moirai oli nähnyt usein miten julmalta se saattoikaan näyttää.
"Miksi Eura?" Moirai kysyi Valdalta. He seisoivat tarhan aidan vierellä, sillä Valda oli ehdottanut että he menisivät ulos katsomaan Moirain uutta nimikkohevosta.
"Koska uskon että opit siltä paljon", Valda vastasi. Hän käänsi katseensa nuorempaansa ja hymyili, ja se tapa jolla Valda puhui tuntui Moiraista lohduttavalta.
"Ja siksi, etten usko kovin monen muun ymmärtävän sitä, sitten kuitenkaan."

Hämillään Moirai katsoi hetken Valdaa, ennen kuin käänsi katseensa taas Euraan. Nuori mies ei ihan ymmärtänyt mitä nainen tarkoitti, mutta hän luotti Valdan sanoihin ja arviointikykyyn. Vaikka ei hän vieläkään erityisen luottavaisin mielin ollut, mutta...
"Anna sille mahdollisuus. Ja jos vielä tovinkin jälkeen tuntuu siltä, ettei Eura ole sopiva, niin mietitään joku toinen", Valda rohkaisi.

Myöhemmin samana päivänä, kun hevoset oli noudettu sisälle ja iltaruokintaan oli enää puolisentuntia aikaa, Moirai nökötti Euran karsinan edessä empivänä. Hän oli juuri hakenut tamman sisälle, varsin onnistuneesti lisättäköön, joskin tehtävää varmasti helpotti se että muitakin työntekijöitä haki muita tammoja samasta tarhasta, ja että Eurakin oli itse valmis lähtemään sisälle.
Seuraava tehtävä olisikin loimen pois ottaminen, ja siinähän se ongelma olikin.

Eura seisoi takapuoli ovea kohti suunnattuna, mutta kuulosteli kokoajan tarkasti Moirain liikkeitä. Sen taaksepäin käännetyt korvat värähtivät Moirain avatessa karsinan oven lukituksen ja vetäessä sen raolleen, mutta Eura ei liikahtanutkaan, kohotti vain päätään. Moirai saattoi kuvitella miten häijy ilme Euralla täytyi olla, vaikkei hän edes nähnyt tamman kasvoja.
"Mä tulisin täältä nyt", Moirai ilmoitti hiljaisella äänellä ja avasi ovea hiukan lisää mahtuakseen karsinan puolelle.
Sitten hän pysähtyi odottamaan.

Syvään henkeä vetäen Moirai odotti, ja mietti.
Jos Eura ei olisi halunnut häntä lähellekään, tamma olisi voinut jo siirtyä moneen kertaan, tai kääntyä ympäri ja talloa Moirain jalkoihinsa, tai vähän siirtyä ja potkaista molemmilla takajaloillaan. Tamma ei ollut kuitenkaan tehnyt mitään näistä, vaan se seisoi edelleen paikallaan, pää korkealla ja korvat takaviistossa.

"Mä voisin ottaa sen sun loimen pois", Moirai sanoi. Tuntui jotenkin helpommalta lähestyä Euraa, kun hän ensin kertoi millä asialla hän sen tekisi. Kuitenkin Moirain ottaessa askeleen lähemmäs Eura huiskautti häntäänsä ja käänsi päätään Moirain suuntaan korviaan luimistaen.
Nuorukainen pysähtyi niille sijoilleen ja veti uudelleen henkeä.
Vielä vuotta aikaisemmin se olisi vienyt vähäisetkin itsevarmuuden rippeet Moiraista, mutta nyt nuori mies piti pintansa. Hän uskoi pärjäävänsä, sillä niin uskoi Valdakin.

"Niin, en mäkään haluaisi että joku vieras koskee", Moirai totesi hiljaisella äänellä Euralle. Hän saattoi hyvin ymmärtää tamman tarpeen omalle tilalle.
Eura oli jäänyt katselemaan Moiraita. Se nosti korviaan hitusen ylöspäin ja Moiraista tuntui, että se tutki häntä.
Vähitellen Moirai kohotti kättään ja tarjosi kämmenselkäänsä lähemmäs Euran turpaa. Tamman ilme oli epäluuloinen, mutta se kurotti aavistuksen lähemmäs ja veti henkeä niin, että sieraimissa korisi. Hetken verran kaksikon katseet kohtasivat, ja Moirai jäi katselemaan Euran silmiä.

Siinä hetkessä hän ajatteli, ettei Eura ollut ollenkaan paha hevonen, sillä sen silmät olivat niin kiltit.

Sitten Eura käänsi päänsä pois ja Moirai uskalsi astua sen vierelle. Rauhallisin liikkein hän alkoi avaamaan Euran päällä olevaa loimea, kokoajan tarkkaillen tamman ilmeitä ja eleitä. Ja vaikka Eura näyttikin nyrpeältä, Moirai sai loimen kaikki soljet avattua. Hän oli vetämässä sitä pois tavalliseen tapaan tamman päältä, mutta terävä hännän heilautus ja pään viskaisu saivat hänet taas pysähtymään.
"Mun tarvii ottaa se pois vielä", Moirai kertoi ja liikutti loimea pari senttiä taaksepäin. Euran korvat painuivat ihan sen niskaa pitkin ja tamma heilautti päätään Moiraita kohti niin, että mies otti vaistomaisesti askeleen sivulle väistääkseen hampaita. Tosin niitä hampaita ei koskaan tullut.

Siitä huolimatta Moirai oli melko varma, että seuraavalla kerralla voisi tullakin, joten hänen täytyi keksiä uusi lähestymistapa loimen riisumiseen. Aikansa ihmeteltyään, ja hetken jo ajateltuaan että hän jättäisi loimen Euran päälle ja tamma saisi yön aikana itse riisua sen itseltään, hän lopulta päätti nostaa loimen pois ensin taittelemalla sen mahdollisimman pieneksi. Sään kohdalta aloittaen Moirai alkoi kääriä loimea Euran häntää kohti, pitäen huolta ettei se liukuisi tamman karvaa pitkin juuri ollenkaan. Se tapa tuntui sopivan myös Euralle, vaikka se kuulosteli Moirain tekemisiä herkeämättä.

Lopulta Moirai saattoi vain kohottaa loimen pois Euran päältä.
"Kiitos", hän sanoi ja katsahti Euraan. Tamma ravisti päätään, sitten itseään, ja ryhtyi rapsuttamaan kylkeään hampain. Moirai peruutti ulos karsinasta, sulki oven perässään ja viikkasi loimen siististi telineelle. Sen tehtyään hän hengähti sen kuuloisena, kuin äskeinen olisi ollut suurikin suoritus.

Moirai arveli että matka Euran kanssa ei tulisi olemaan helppo, mutta hän alkoi jopa odottamaan sitä. Todella ymmärtäessään että hän, hän!, oli vihdoin virallisesti groomi, Moirai tunsi ylpeyden tunteen heräävän rinnassaan kauan kestäneen horroksen jälkeen. Se tuntui oudolta, vieraaltakin, mutta samalla se sai pienen hymyn nousemaan miehen kasvoille.
Hän saisi olla Euran groomi.

// Teksti siirretty kirjaan 👍 Moirai ja Eura ovat mielenkiintoinen pari, samankaltaisia mutta erilaisia kuitenkin. Heistä voi tulla vielä jotain spesiaalia...
Siinä hetkessä hän ajatteli, ettei Eura ollut ollenkaan paha hevonen, sillä sen silmät olivat niin kiltit. <- Ihana huomio.

+ 3p.

- YP