Post by Johan on Sept 17, 2021 18:33:45 GMT
Johannes Suoknuuti on pian 31-vuotiaaksi kääntyvä suomalaissyntyinen mies, jonka pehmeät kasvonpiirteet ja naamakarvojen kasvamattomuus saa tuon näyttämään vähän nuoremmalta mitä on.
Suurperheeseen keskimmäiseksi syntynyt Johannes, tai lyhyemmin ja ulkomaalaisille helpommin pelkkä Johan, on rampannut jo nuoresta pojasta lähtien naapuriperheen tallissa auttamassa tallitöiden kuin hevosten hoitamisen kanssa.
Ammattikoulun puuseppä opintojen jälkeen vietti muutaman vuoden vielä kotisuomessa, ennen kuin tarttui tilaisuuteen ja lähti Viroon tallityöntekijäksi. Sen jälkeen on kiertänyt muutamassa eri maassa työskentelemässä erilaisilla talleilla niin ammatti groomina, tallityöntekijänä kuin kengitysseppänäkin. Hevosten liikutuksessa on pääasiassa pysytellyt maassa ja kärryillä, mutta virkistysmielessä on maastoillut paljon myös ratsain.
Ulkomailla työskentelyn ansiosta kielipää ei ole ihan onneton, koska englanti sujuu hyvin ja kohtalaisella menestyksellä taipuu myös saksa ja viro.
Luonteeltaan rauhallinen, vakaa ja teräshermoinen työmyyrä, joka on aina tekemässä jotain. Kun omat hommat on hoidettu niin seuraavana on tarjoamassa apuaan muille koska on tyvtyäisimmillään kun saa puuhata jonkinkaan asian parissa. Vaikka sitten tekemässä inventaariota loimihuoneessa tai haravoimalla pihaa.
Ei tunnu ratkeilevan kovemmankaan työpaineen alla, koska on vakuuttunut siitä että kyllä asiat järjestyy. Siihen asti on vain yritettävä parasta ja pitää paletti kasassa. Joten vaikka kaikki tuntuisi kaatuvan niskaan niin Johan on niitä ihmisiä joka onnistuu pitämään pään kylmänä, ajatukset järjestyksessä ja tarvittaessa ottaa myös hetkeksi tiiminvetäjän viran jotta hommat saadaan tehtyä.
Ulkonäöltään hyvinkin tavallisen näköinen, ruskeat hiukset ja ruskeat silmät. Varreltaan ei pitkä mutta ei lyhytkään ja atleettinen ruumiinrakenne on lähes poikkeuksetta piilossa työvaatteiden alla. Koska miehen kyky kulkea takki päällä kesähelteilläkin, hikoamatta, on taannut sen että harva on nähnyt tuota edes tavan t-paita päällä. Kuumimpana kautena saattaa sentään kääriä hihat.
Menee pukeutumisessa aina käytäntö edellä ja muoti… jossain perässä jos sielläkään. Muodin korvaa aivan hyvin se että vaatteet on ehjät ja perussiistit, eikä mahottoman montaa kokoa liian isoja.
Vapaista hevosista valikoitui lopulta Moira, koska varsojen ja nuorten hevosten parissa työskentely on Johanin mielestä yksiä parhaimpia tehtäviä. Nuoren koulutuksessa olevan hevosen hoitajana pääsee näkemään ihan eri tavalla koko kehityksen.
Vaikka uuden seikkailun kohteena onkin sellainen paikka minkä tyyli on miehelle entuudestaan täysin vieras eikä opitut modernit tavat pädekään samalla tavalla, on Johan lähdössä uuteen seikkailuun sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla ja halulla oppia jotain ihan uutta.
Ehkä seuraava askel olisikin toinen vähän kokeneempi hevonen hoidokiksi myös? Tai kenties ihan tallityöntekijän virka?
Ja ken tietää, ehkä tämä olisi se paikka joka peräti sytyttäisi sen kipinän minkä takia ratsastus ei ole kiinnostanut ellei kyseessä ole luonnossa vapaasti liikkuminen.
Suurperheeseen keskimmäiseksi syntynyt Johannes, tai lyhyemmin ja ulkomaalaisille helpommin pelkkä Johan, on rampannut jo nuoresta pojasta lähtien naapuriperheen tallissa auttamassa tallitöiden kuin hevosten hoitamisen kanssa.
Ammattikoulun puuseppä opintojen jälkeen vietti muutaman vuoden vielä kotisuomessa, ennen kuin tarttui tilaisuuteen ja lähti Viroon tallityöntekijäksi. Sen jälkeen on kiertänyt muutamassa eri maassa työskentelemässä erilaisilla talleilla niin ammatti groomina, tallityöntekijänä kuin kengitysseppänäkin. Hevosten liikutuksessa on pääasiassa pysytellyt maassa ja kärryillä, mutta virkistysmielessä on maastoillut paljon myös ratsain.
Ulkomailla työskentelyn ansiosta kielipää ei ole ihan onneton, koska englanti sujuu hyvin ja kohtalaisella menestyksellä taipuu myös saksa ja viro.
Luonteeltaan rauhallinen, vakaa ja teräshermoinen työmyyrä, joka on aina tekemässä jotain. Kun omat hommat on hoidettu niin seuraavana on tarjoamassa apuaan muille koska on tyvtyäisimmillään kun saa puuhata jonkinkaan asian parissa. Vaikka sitten tekemässä inventaariota loimihuoneessa tai haravoimalla pihaa.
Ei tunnu ratkeilevan kovemmankaan työpaineen alla, koska on vakuuttunut siitä että kyllä asiat järjestyy. Siihen asti on vain yritettävä parasta ja pitää paletti kasassa. Joten vaikka kaikki tuntuisi kaatuvan niskaan niin Johan on niitä ihmisiä joka onnistuu pitämään pään kylmänä, ajatukset järjestyksessä ja tarvittaessa ottaa myös hetkeksi tiiminvetäjän viran jotta hommat saadaan tehtyä.
Ulkonäöltään hyvinkin tavallisen näköinen, ruskeat hiukset ja ruskeat silmät. Varreltaan ei pitkä mutta ei lyhytkään ja atleettinen ruumiinrakenne on lähes poikkeuksetta piilossa työvaatteiden alla. Koska miehen kyky kulkea takki päällä kesähelteilläkin, hikoamatta, on taannut sen että harva on nähnyt tuota edes tavan t-paita päällä. Kuumimpana kautena saattaa sentään kääriä hihat.
Menee pukeutumisessa aina käytäntö edellä ja muoti… jossain perässä jos sielläkään. Muodin korvaa aivan hyvin se että vaatteet on ehjät ja perussiistit, eikä mahottoman montaa kokoa liian isoja.
Vapaista hevosista valikoitui lopulta Moira, koska varsojen ja nuorten hevosten parissa työskentely on Johanin mielestä yksiä parhaimpia tehtäviä. Nuoren koulutuksessa olevan hevosen hoitajana pääsee näkemään ihan eri tavalla koko kehityksen.
Vaikka uuden seikkailun kohteena onkin sellainen paikka minkä tyyli on miehelle entuudestaan täysin vieras eikä opitut modernit tavat pädekään samalla tavalla, on Johan lähdössä uuteen seikkailuun sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla ja halulla oppia jotain ihan uutta.
Ehkä seuraava askel olisikin toinen vähän kokeneempi hevonen hoidokiksi myös? Tai kenties ihan tallityöntekijän virka?
Ja ken tietää, ehkä tämä olisi se paikka joka peräti sytyttäisi sen kipinän minkä takia ratsastus ei ole kiinnostanut ellei kyseessä ole luonnossa vapaasti liikkuminen.
Se olisi sopinut Knutinkin tarinoihin, mutta näin nyt🤷♂️
vähän risukkoa valon edessä...