Post by Iivari on May 10, 2020 6:09:33 GMT
Maastatyöskentelyn alkeet 22.05.2020
Perjantai-iltana Zenin maneesiin kokoonnutaan katsomaan tarkemmin maastatyöskentelemisen perusteisiin Iivari von Hoffrénin johdolla. Tunnin tarkoituksena on antaa eväitä ja työkaluja itsenäiseen työskentelyyn: mitä kohtia hevosen liikkeessä on huomioitava, mistä peruspalikoista koostuvat vaativammat liikkeet ja kuinka yleisimpiä kompastuskiviä ylitetään.
Tällä kertaa tunti on avoinna vain tallin jäsenille, eli hoitajille, yksityishevosten omistajille sekä työntekijöille. Osallistujia otetaan laajasta ja intensiivisestä aiheesta johtuen vain kolme, jotta jokainen ehtii saamaan tarvitsemansa määrän yksilöopetusta.
Ratsuhevosen koulutus alkaa aina maasta. Ennen kuin voimme kiivetä satulaan, on hevosen osattava hakea itse vaadittava muoto, pidettävä tasapainonsa ja tiedettävä kuinka ratsastaja kannetaan ergonomisesti. Tätä ei koskaan pysty suoraan selästä opettamaan — tähän pätee hyvin sanonta "et voi nostaa tuolia jolla istut."
Perustyö tehdään aina käynnissä. Ohjaaja kulkee peruuttaen hevosen edellä, auttaen kehonkielellään ja raipalla osoittaen/koskettaen ratsuaan etsimään harmoniaa. Työskentelyä voi suorittaa myös sivulta, juoksutusasemasta ja ohjasajaen, mutta tällä tunnilla keskitymme vain etupuolelta ohjaamiseen.
Pähkinänkuoressa
Osallistuminen
Osallistuminen tapahtuu tähän ketjuun viimeistään 21.05.2020. Ilmoita osallistujan sekä ratsun nimi muodossa Ratsastaja - Ratsu ja täytä tämä lomake . Osallistujia otetaan maksimissaan 3 kpl opetuksen laadun takaamiseksi. Mikäli kysyntää on, voidaan perustaa myös uusi ryhmä.
Mikäli et pysty osallistumaan omalla hevosellasi/hoidokillasi tunnille, seuraavia hevosia on mahdollista lainata: Esmeralda, Topazio tai Uno.
Hoitajat saavat osallistua tahtoessaan omilla hoidokeillaan.
Täytettävä lomake
Osallistujat
1. Maximillian ja Umbra
2. Ilona ja Worena
3. Jeremy ja Ruby
Vastaukset kysymyksiin
1. tehtävä
Maastatyöskentelyn perustyökaluja ovat kapsoni, raippa (usein pelkkä puukeppi osoittamaan harjoittajan nöyryyttä oppeja kohtaan) ja kapsonnaru. Ohjasajovälineitä ei perustyöskentelyssä tarvita, sillä naru on sen verran pitkä että sitä voi käyttää kaikissa asemissa, myös ohjina ratsastaessa. Jeremylle plussapiste tahtipuikko-maininnasta, sillä sitähän raippa kaikessa yksinkertaisuudessaan on.
2. tehtävä
Edellä kulkemisen suurimpia hyötyjä ovat nimenomaan liikkeen ja muodon selkeä näkeminen. Mikäli muoto on oikea (olkoot se sitten matala, rento muoto tai piaffeen koottu), sen huomaa pään rennosta liikkeestä. Jalkojen paikkaa rungon alla ja rotaatiota on helpompi vahtia kuin sivusta. Varsinkin koulutuksen alkuvaiheessa moni hevonen saa turvaa siitä, että kouluttaja on lähellä ohjaamassa oikeaan suuntaan mikäli tasapaino järkkyy.
Haittapuolina on tietenkin se, ettei peruuttaessa näe minne kulkee. Osa hevosista voi tosiaan myös ahdistua edessä, sokeassa pisteessä kulkevasta ihmisestä. Vaaditaan paljon luottoa ja toistoja jotta herkkähipiäisimmät ratsut uskaltavat toimia rentona asetelmassa.
3. tehtävä
Schwung tarkoittaa hevosen kokonaisvaltaista rentoutta. Runko heilahtelee puolelta toiselle, asettuessa enemmän ulos, pää nyökkää askelten tahtiin. Yliastunnan kanssa schwungilla ei ole mitään tekemistä: monesti itse asiassa sitä tavoitellessa tulee pilanneeksi hyvän schwungin. Yliastunta ei ole indikaattori oikeasta muodosta tai liikkeestä: hevonen voi liikkua täysin oikein vaikka sillä olisi lyhytkin askel.
Katso tästä n. 5 min video mitä oikea muoto näyttää (näkyy virheellisten muotojen jälkeen). Video on saksankielinen, mutta havainnollistava. Tosin ratsastuspätkissä ei kummassakaan ole oikeaa schwungia, mutta animaatiot ovat loistavia. Parempikin video on, mutta en löydä sitä tähän hätään mistään joten tämä saa käydä paremman puutteessa.
Alkubriiffaus
Kolme tammaa kulki ympyrällä hiljaisuuden vallitessa. Aurinko pilkotteli ikkunoista aina pilvien takaa kurkistaessaan, ja ilma oli viikon lämpimimpiä. Ympyrän keskipiste, Iivari, oli hänkin vaihtanut paksun samettitakkinsa vihdoin kevyeen silkkiin. Kesä oli selkeästi tulossa.
Tunnin ainoat askellajit olivat käynti ja seis aivan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kenenkään tarvinnut ryhtyä takaperinjuoksun Usain Boltiksi. Teemana oli muutenkin hioa perusasioita lihasmuistiin, ja se oli sekä ohjaajille että ratsuille helpompi kun aikaa reagoida oli enemmän. Kaikki kolme oppilasta olivat jo perehtyneet perusapuihin ja -manöövereihin aiemmin, joten tänään luvassa oli lähinnä rutiinin vahvistamista ja lisäsyventymistä yksityiskohtiin.
"Kapsonkäsi rennoksi," Iivari muistutti kaikkia yhteisesti. "Hihnasta ei vedetä, vaan teidän täytyy oppia tuntemaan hevosen liike sen kautta. Tunteva käsi. Kesän jälkeen tahdon teidän kaikkien osaavan kertoa silmät ummessa onko schwung oikea pelkästään sen perusteella, mitä kätenne teille kertoo."
Käden pehmeys ja passiivisuus oli tärkeä taito niin ratsastaessa kuin maastakin työstäessä, ja sitä harjoitettiin heti aluksi ennen kuin joukkio lähti edes liikkeelle. Paikallaan oli pyydettävä hevosta asettumaan puolelta toiselle, laskemaan päätään ja nostamaan sitä, täysin rentona. Avain oli pyytää enemmän omalla keholla: hartioiden ja jalkojen suunnalla sai jo ihmeitä aikaan. Käsi auttoi vain tarvittaessa, ja silloinkin pienin ja johdattelevin ottein. Vasta kun kaikki hevoset pystyivät toistamaan liikkeen kadottamatta rentoutta, oli aika siirtyä jatkamaan tehtävää käyntiympyrällä.
Kun etuosa oli hallussa, toisteltiin suorilla urilla takaosan kanssa avotaivutusten muodossa. Jälleen ideaalitilanteessa pelkkä ohjaajan liike ja raipan asento saisi hevosen ottamaan oikean taivutuksen. Jos ei, raippa pystyi koskettamaan niin sanottuna pohkeena, ja kapsonkäsi houkuttelemaan hevosta oikeaan suuntaan. Sulkutaivutuksiakin esitettiin, vaikka niiden suorittaminen oli osalle hieman vaativampaa.
Kaikenkaikkiaan Iivari oli tyytyväinen oppilaisiinsa: harjaantumista oli tapahtunut, ja kehitys oli selkeää. Näkemänsä perusteella hän antaisi mieluusti ratsujaan lainaan itsenäiseen harjoitteluun, suorastaan kannustaisi siihen. Kun perusasioita jaksaisi taaplata läpi niin paljon että ne osaisi unissaankin, oltiin hyvällä pohjalla kohti korkeampia tehtäviä.
"Jatkakaa samaan malliin, olkaa tarkkoja ja tarkastelkaa työtänne objektiivisesti niin pääsemme pian lateraaliliikkeistä eteenpäin."
Henkilökohtaiset tekstit
Maximillian ja Umbra
Aluksi tämän parin työskentely vaikutti epävarmalta: oli vaikea päätellä, kumpaa jännitti, ehkä suorastaan jopa ahdisti, enemmän — miestä vai tammaa. Umbra askelsi lyhyin askelin pälyilleen ympärilleen huolestuneena, ja Max vaikutti siltä että olisi valmis katoamaan maneesista ennen kuin silmiään ehti räpsäyttää. Johdatteluharjoitukset eivät alkuun olleet onnistuakseen tamman katsellessa alahuuli tiukkana ympäristöä, ja varsinkin pään laskeminen kävi alkuun mahdottomasta siinä tilassa.
Ympyrätehtävällä pari sai olla alkuun aivan rauhassa. Iivari keskittyi kahden muun seuraamiseen, vilkuillen vain passiivisesti sivusilmällään herkkäsieluisia. Hänen olisi tehnyt mieli hieman näpäyttää Maxia tuon edellisviikkoisesta nenäkkyydestä, mutta itsekkäistä syistä piti suunsa kiinni: hän ei tahtonut viedä Umbran itsevarmuutta alemmas tekemällä käsittelijän olotilasta vieläkin tukalamman. Oli Kúhlingin onni työskennellä moisen herkkähipiäisen saippuakuplaprinsessan kanssa tällä hetkellä.
Rauha teki tehtävänsä. Kun kolmikko siirtyi suorille teille taivuttamaan, oli sekä Maximillian että Umbra silminnähden rennompia.
"Rentouta hartiat ja hengitä" kävi muistutus ehkä aavistuksen normaalia tiukempaan sävyyn. Oli ulosanti kuitenkin kuinka nihkeää tahansa, oli sen vaikutus hyvä: hetken kuluttua Max näytti kulkevan jo vallan luontevasti, Umbran kävellessä letkeästi hänen perästään. Hartioiden kierto ja raipan osoitus, avotaivutus oli täydellinen. Suoristus, ja uudestaan. Suoristus, ja uudestaan. Toistoa, toistoa, toistoa.
"Kaunista," Iivari kommentoi, eikä ollut väärässä. Umbra seurasi kättä kapsonin kiristymättä kertaakaan, ja herkkänä se reagoi raipan pienimpiinkin muutoksiin. Enemmän hankaluutta tuotti varmasti olla pyytämättä liikaa ja unohtamatta raippaa vaikuttamaan kun sen ei enää tarvinnut, kuin suorittaa vaadittuja tehtäviä. Umbra jännittyi yhä herkästi pienistäkin häiriöistä heti kun jokin meni huonosti, oli se sitten liika taivuttaminen tai sekaantuminen askeleissa, mutta aivan yhtä nopeasti se myös rentoutui. Kaksikon edistyminen oli valehtelematta ollut silminnähtävän nopeaa.
Ilona ja Worena
Ryhmän jäsenistä Ilona oli ollut määrällisesti eniten Iivarin opissa, joten häneltä myös vaadittiin tänään hieman enemmän. Worena pääsi yhtä helpoilla tehtävillä kuin muutkin tammat, mutta tuon omistaja sai haukansilmät niskaansa heti alusta saakka. Varsinkin Maxin tarvitessa selvästi hieman omaa tilaa ja aikaa rentoutua, oli vain luontevaa käyttää ylimääräinen huomio Ilonaan.
Johdatusharjoituksista ei ollut haastetta, paistoi kauas että näitä asioita oli harjoiteltu ahkerasti. Worenan silmät lepsuivat Ilonan jothdatellessa ruunikkoa päätä suunnasta toiseen: tamma näytti siltä että nukahtaisi pystyyn, jos kohta ei tehtäisi mitään jännittävämpää. Ainoa kehityskohta minkä Iivari pystyi esittämään oli otteen pehmentäminen vieläkin enemmän, vaikka pehmythän se oli toki jo nytkin. Kun etusormen ja peukalon väliin kuvitteli nahkaisen kapsonhihnan sijaan perhosen, päästiin oikeille herkkyysasteille. Niin, perhosta ei saanut tietenkään litistää...
Ympyrällä Worenan asetus pysyi jo paljon tasaisempana ja pidempään kuin viimeisimmällä yhteisellä harjoituskerralla. Välillä sisätakajalka tahtoi karata liian pitkälle alle, jota Ilona joutui vahtimaan askel kerrallaan.
"Tuo on tyypillinen ongelma nykyhevosille. Kun askeleesta tahdotaan pitkä ja hevosilla teetetään avotaivutusten sijaan pohkeenväistöjä, ei ole ihme että tarvitaan niin paljon kaikenmaailman putseja ja suojia. Hyvärakenteinen, oikein koulutettu hevonen ei sileällä työskennellessä suojavälineitä tarvitse."
Iivarin olisi kovasti tehnyt mieli lähteä kasaamaan askelta, mutta malttoi itsensä tamman hankkarivamman vuoksi. Hän kuitenkin ääneen lupasi, että kesäkuun aikana Worenalle voisi lähteä opettamaan painonsiirtoja ja oikeaoppista kokoamista, mikäli takapakkeja toipumisessa ei tulisi.
Avotaivutukset sujuivat vaihtelevasti. Välillä pätkät olivat oikein hyviä, välillä punainen lanka hieman hukkaantui. Asiaa ei varmastikaan helpottanut Iivari, joka kyselemättä tuli auttamaan raipan kanssa, asetteli sekä Worenaa että Ilonaa oikeisiin asentoihin kuin mannekiineja ja röyhkeästi astui toisten tilaan sen enempiä anteeksi pyytelemättä.
"Ei, katso. Käännä sisäpuoli Worenaa kohti, askella myös itse avotaivutusta," Iivari selitti ja sijoitti Ilonan hartialinjan asetuksen mukaisesti. Puoliverinen kapsonin päässä näytti menevän hieman hämilleen toisen ihmisen tunkeuduttua sen työskentelykuplaan, mutta sille oli nostettava hattua pitkäpinnaisuudesta. Perusteet olivat kaksikolla hyvällä pohjalla. Jatkotehtävä oli simppeli: perusteita oli yhä hinkattava niin pitkään, että niitä ei tarvitsisi edes ajatella tehdessään. Worenaa voisi houkutella etsimään painopistettään sen ohiastumisen sijaan, ja peilistä voisi olla Ilonalle apua oman kehon hahmottamisessa. Ruumiinkielellä oli suurempi vaikutus hevoseen kuin uskoisikaan, ja eteneminen korkeampaa tasoa kohden kävi sitä helpommin, mitä selkeämpi ohjaaja olisi omasta asennostaan.
Jeremy ja Ruby
Siinä missä Worena sai hatunnoston pitkäpinnaisuudestaan, Ruby sai vain haaveilla moisesta kunnianosoituksesta. Neiti Naamaruttu oli nimittäin aivan yhtä hurmaava oma itsensä kuin aina: jo heti ensimmäisessä johdattelutehtävässä tamma naksutteli hampaitaan ärtyneenä aina kun Jeremyn käsi kävi sen mielestä hiukankaan epäilyttävästi hollilla, paine oli millisekunnin verran liian pitkään tai tähtien asento nyt muuten vain huono. Valoisana puolena oli se, että Ruby kyllä seurasi kättä hyvin ja näytti myöskin selkeästi sen, milloin edessä seisovan miehen ote oli 100% oikea ja pehmeä. 99%, ja tamma antoi noottia. Iivari pääsi puolet vähemmällä, kun kladrub kertoi hänen puolestaan milloin oli parantamisen varaa.
Ympyrällä Rubyä selkeästi häiritsi Jeremyn katoaminen sokeaan pisteeseen, ja muutaman kierroksen nahistelun jälkeen tilanne ratkesi sillä että mies asettui hieman sisäpuolelle, niin että tamma näki tuon sisäsilmällään. Kiukkuaminen laantui hetkessä. Nyt asetus pysyi tasaisena ja schwung useamman kierroksen putkeen tallessa, aina niin kauan kun vain Jeremy pysyi omalla paikallaan ja mikään ei häirinnyt Rubyä. Pitkä, hyvä putki katkesi kun raipalla takaosaa kohti kurottaessa kapsonnaru osui kimon kasvoihin. Seurasi paluu tuttuun maahanjuurtumiseen, kun kaviot liimautuivat maneesihiekkaan protestina moisesta väkivallanteosta. Suivaantunut tamma armoutui ottamaan askeleen eteenpäin vasta pitkän neuvottelun päätteeksi, ja silloinkin sen näköisenä että hänen koskemattomuuttaan oli loukattu verisesti.
Mikäli Jeremyllä olisi ollut helpompi hevonen narun päässä, hän olisi päässyt luultavasti loistamaan. Apujen käyttö oli hienostunutta, ja mies osasi selkeästi katsoa oikeita asioita. Kun hevosen takaosassa oli kaikki hyvin, kertautui se myös eteen: kaulan muotoa tai pään asentoa ei tarvinnut miettiä, kun takaosa työnti oikeaoppisen liikkeen rungon läpi aina turpakarvoihin saakka. Rubyn jumittelut hieman järkyttivät harmoniaa, joka niiden välissä lymysi. Se oli kuitenkin olemassa, ja askel kerrallaan hyviä hetkiä alkoi löytymään enemmän. Kuka tietää miten pitkällä Jeremy olisi Rubyn kanssa vuoden päästä tällä tahdilla!
"Ota vielä hennompi ote narusta ja käytä raippaa vain ilmassa sisälautasen kohdalla, älä edes kosketa. Se riittää," oli neuvo Rubyn niskoittelusta avotaivutuksia tehdessä. Oli hankala aina päätellä, mistä lyhytpinnainen tamma milloinkin mielensä pahoitti, mutta Iivari aavisteli apujen pienentämisen helpottavan — ehkä painetta oli vain liikaa.
"Rubyllä, kuten myös Umbralla, on haasteena selän pituus ja muoto. Ne sopivat loistavasti valjakkohevosille, mutta painopistettä voi olla välillä vaikea siirtää. Onneksi Rubyllä kompensoi hyvät kulmaukset. Avotaivutuksia tarvitaan kuitenkin paljon: ne olkoot tehtäväsi itsenäisesti Rubyn kanssa. Harjoitelkaa ahkerasti, jotta pääsemme seuraavalla tapaamisella sulkutaivutuksien kautta kokoamistehtäviin."
Oli tässä vielä työmaata, mutta parempaan päin oltiin menossa.
Perjantai-iltana Zenin maneesiin kokoonnutaan katsomaan tarkemmin maastatyöskentelemisen perusteisiin Iivari von Hoffrénin johdolla. Tunnin tarkoituksena on antaa eväitä ja työkaluja itsenäiseen työskentelyyn: mitä kohtia hevosen liikkeessä on huomioitava, mistä peruspalikoista koostuvat vaativammat liikkeet ja kuinka yleisimpiä kompastuskiviä ylitetään.
Tällä kertaa tunti on avoinna vain tallin jäsenille, eli hoitajille, yksityishevosten omistajille sekä työntekijöille. Osallistujia otetaan laajasta ja intensiivisestä aiheesta johtuen vain kolme, jotta jokainen ehtii saamaan tarvitsemansa määrän yksilöopetusta.
Ratsuhevosen koulutus alkaa aina maasta. Ennen kuin voimme kiivetä satulaan, on hevosen osattava hakea itse vaadittava muoto, pidettävä tasapainonsa ja tiedettävä kuinka ratsastaja kannetaan ergonomisesti. Tätä ei koskaan pysty suoraan selästä opettamaan — tähän pätee hyvin sanonta "et voi nostaa tuolia jolla istut."
Perustyö tehdään aina käynnissä. Ohjaaja kulkee peruuttaen hevosen edellä, auttaen kehonkielellään ja raipalla osoittaen/koskettaen ratsuaan etsimään harmoniaa. Työskentelyä voi suorittaa myös sivulta, juoksutusasemasta ja ohjasajaen, mutta tällä tunnilla keskitymme vain etupuolelta ohjaamiseen.
Pähkinänkuoressa
- Tiistaina 19.5.2020, VIP 18.5.2020. Tunti alkaa klo 18:00
- Opettajana Iivari von Hoffrén
- Avoin vain Zenin tallilaisille. Osallistumiseen ei vaadita aiempaa kokemusta. Tunnille saa lainaan kapsonin ja raipan, mikäli omalta hevoselta ne puuttuvat.
- Osallistuminen tapahtuu ilmoittautumalla ja täyttämällä lyhyt lomake, jonka vastausten perusteella muodostuu opetuksen sisältö.
- Jokainen osallistujaa min. 100 sanan mittaisen valmennuskertomuksen ja Maastatyöskentelijä-merkin.
Maastatyöskentelijä
Osallistuminen
Osallistuminen tapahtuu tähän ketjuun viimeistään 21.05.2020. Ilmoita osallistujan sekä ratsun nimi muodossa Ratsastaja - Ratsu ja täytä tämä lomake . Osallistujia otetaan maksimissaan 3 kpl opetuksen laadun takaamiseksi. Mikäli kysyntää on, voidaan perustaa myös uusi ryhmä.
Mikäli et pysty osallistumaan omalla hevosellasi/hoidokillasi tunnille, seuraavia hevosia on mahdollista lainata: Esmeralda, Topazio tai Uno.
Hoitajat saavat osallistua tahtoessaan omilla hoidokeillaan.
Täytettävä lomakeOsallistujat
1. Maximillian ja Umbra
2. Ilona ja Worena
3. Jeremy ja Ruby
Vastaukset kysymyksiin
1. tehtävä
Maastatyöskentelyn perustyökaluja ovat kapsoni, raippa (usein pelkkä puukeppi osoittamaan harjoittajan nöyryyttä oppeja kohtaan) ja kapsonnaru. Ohjasajovälineitä ei perustyöskentelyssä tarvita, sillä naru on sen verran pitkä että sitä voi käyttää kaikissa asemissa, myös ohjina ratsastaessa. Jeremylle plussapiste tahtipuikko-maininnasta, sillä sitähän raippa kaikessa yksinkertaisuudessaan on.
2. tehtävä
Edellä kulkemisen suurimpia hyötyjä ovat nimenomaan liikkeen ja muodon selkeä näkeminen. Mikäli muoto on oikea (olkoot se sitten matala, rento muoto tai piaffeen koottu), sen huomaa pään rennosta liikkeestä. Jalkojen paikkaa rungon alla ja rotaatiota on helpompi vahtia kuin sivusta. Varsinkin koulutuksen alkuvaiheessa moni hevonen saa turvaa siitä, että kouluttaja on lähellä ohjaamassa oikeaan suuntaan mikäli tasapaino järkkyy.
Haittapuolina on tietenkin se, ettei peruuttaessa näe minne kulkee. Osa hevosista voi tosiaan myös ahdistua edessä, sokeassa pisteessä kulkevasta ihmisestä. Vaaditaan paljon luottoa ja toistoja jotta herkkähipiäisimmät ratsut uskaltavat toimia rentona asetelmassa.
3. tehtävä
Schwung tarkoittaa hevosen kokonaisvaltaista rentoutta. Runko heilahtelee puolelta toiselle, asettuessa enemmän ulos, pää nyökkää askelten tahtiin. Yliastunnan kanssa schwungilla ei ole mitään tekemistä: monesti itse asiassa sitä tavoitellessa tulee pilanneeksi hyvän schwungin. Yliastunta ei ole indikaattori oikeasta muodosta tai liikkeestä: hevonen voi liikkua täysin oikein vaikka sillä olisi lyhytkin askel.
Katso tästä n. 5 min video mitä oikea muoto näyttää (näkyy virheellisten muotojen jälkeen). Video on saksankielinen, mutta havainnollistava. Tosin ratsastuspätkissä ei kummassakaan ole oikeaa schwungia, mutta animaatiot ovat loistavia. Parempikin video on, mutta en löydä sitä tähän hätään mistään joten tämä saa käydä paremman puutteessa.
Alkubriiffaus
Kolme tammaa kulki ympyrällä hiljaisuuden vallitessa. Aurinko pilkotteli ikkunoista aina pilvien takaa kurkistaessaan, ja ilma oli viikon lämpimimpiä. Ympyrän keskipiste, Iivari, oli hänkin vaihtanut paksun samettitakkinsa vihdoin kevyeen silkkiin. Kesä oli selkeästi tulossa.
Tunnin ainoat askellajit olivat käynti ja seis aivan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kenenkään tarvinnut ryhtyä takaperinjuoksun Usain Boltiksi. Teemana oli muutenkin hioa perusasioita lihasmuistiin, ja se oli sekä ohjaajille että ratsuille helpompi kun aikaa reagoida oli enemmän. Kaikki kolme oppilasta olivat jo perehtyneet perusapuihin ja -manöövereihin aiemmin, joten tänään luvassa oli lähinnä rutiinin vahvistamista ja lisäsyventymistä yksityiskohtiin.
"Kapsonkäsi rennoksi," Iivari muistutti kaikkia yhteisesti. "Hihnasta ei vedetä, vaan teidän täytyy oppia tuntemaan hevosen liike sen kautta. Tunteva käsi. Kesän jälkeen tahdon teidän kaikkien osaavan kertoa silmät ummessa onko schwung oikea pelkästään sen perusteella, mitä kätenne teille kertoo."
Käden pehmeys ja passiivisuus oli tärkeä taito niin ratsastaessa kuin maastakin työstäessä, ja sitä harjoitettiin heti aluksi ennen kuin joukkio lähti edes liikkeelle. Paikallaan oli pyydettävä hevosta asettumaan puolelta toiselle, laskemaan päätään ja nostamaan sitä, täysin rentona. Avain oli pyytää enemmän omalla keholla: hartioiden ja jalkojen suunnalla sai jo ihmeitä aikaan. Käsi auttoi vain tarvittaessa, ja silloinkin pienin ja johdattelevin ottein. Vasta kun kaikki hevoset pystyivät toistamaan liikkeen kadottamatta rentoutta, oli aika siirtyä jatkamaan tehtävää käyntiympyrällä.
Kun etuosa oli hallussa, toisteltiin suorilla urilla takaosan kanssa avotaivutusten muodossa. Jälleen ideaalitilanteessa pelkkä ohjaajan liike ja raipan asento saisi hevosen ottamaan oikean taivutuksen. Jos ei, raippa pystyi koskettamaan niin sanottuna pohkeena, ja kapsonkäsi houkuttelemaan hevosta oikeaan suuntaan. Sulkutaivutuksiakin esitettiin, vaikka niiden suorittaminen oli osalle hieman vaativampaa.
Kaikenkaikkiaan Iivari oli tyytyväinen oppilaisiinsa: harjaantumista oli tapahtunut, ja kehitys oli selkeää. Näkemänsä perusteella hän antaisi mieluusti ratsujaan lainaan itsenäiseen harjoitteluun, suorastaan kannustaisi siihen. Kun perusasioita jaksaisi taaplata läpi niin paljon että ne osaisi unissaankin, oltiin hyvällä pohjalla kohti korkeampia tehtäviä.
"Jatkakaa samaan malliin, olkaa tarkkoja ja tarkastelkaa työtänne objektiivisesti niin pääsemme pian lateraaliliikkeistä eteenpäin."
Henkilökohtaiset tekstit
Maximillian ja Umbra
Aluksi tämän parin työskentely vaikutti epävarmalta: oli vaikea päätellä, kumpaa jännitti, ehkä suorastaan jopa ahdisti, enemmän — miestä vai tammaa. Umbra askelsi lyhyin askelin pälyilleen ympärilleen huolestuneena, ja Max vaikutti siltä että olisi valmis katoamaan maneesista ennen kuin silmiään ehti räpsäyttää. Johdatteluharjoitukset eivät alkuun olleet onnistuakseen tamman katsellessa alahuuli tiukkana ympäristöä, ja varsinkin pään laskeminen kävi alkuun mahdottomasta siinä tilassa.
Ympyrätehtävällä pari sai olla alkuun aivan rauhassa. Iivari keskittyi kahden muun seuraamiseen, vilkuillen vain passiivisesti sivusilmällään herkkäsieluisia. Hänen olisi tehnyt mieli hieman näpäyttää Maxia tuon edellisviikkoisesta nenäkkyydestä, mutta itsekkäistä syistä piti suunsa kiinni: hän ei tahtonut viedä Umbran itsevarmuutta alemmas tekemällä käsittelijän olotilasta vieläkin tukalamman. Oli Kúhlingin onni työskennellä moisen herkkähipiäisen saippuakuplaprinsessan kanssa tällä hetkellä.
Rauha teki tehtävänsä. Kun kolmikko siirtyi suorille teille taivuttamaan, oli sekä Maximillian että Umbra silminnähden rennompia.
"Rentouta hartiat ja hengitä" kävi muistutus ehkä aavistuksen normaalia tiukempaan sävyyn. Oli ulosanti kuitenkin kuinka nihkeää tahansa, oli sen vaikutus hyvä: hetken kuluttua Max näytti kulkevan jo vallan luontevasti, Umbran kävellessä letkeästi hänen perästään. Hartioiden kierto ja raipan osoitus, avotaivutus oli täydellinen. Suoristus, ja uudestaan. Suoristus, ja uudestaan. Toistoa, toistoa, toistoa.
"Kaunista," Iivari kommentoi, eikä ollut väärässä. Umbra seurasi kättä kapsonin kiristymättä kertaakaan, ja herkkänä se reagoi raipan pienimpiinkin muutoksiin. Enemmän hankaluutta tuotti varmasti olla pyytämättä liikaa ja unohtamatta raippaa vaikuttamaan kun sen ei enää tarvinnut, kuin suorittaa vaadittuja tehtäviä. Umbra jännittyi yhä herkästi pienistäkin häiriöistä heti kun jokin meni huonosti, oli se sitten liika taivuttaminen tai sekaantuminen askeleissa, mutta aivan yhtä nopeasti se myös rentoutui. Kaksikon edistyminen oli valehtelematta ollut silminnähtävän nopeaa.
Ilona ja Worena
Ryhmän jäsenistä Ilona oli ollut määrällisesti eniten Iivarin opissa, joten häneltä myös vaadittiin tänään hieman enemmän. Worena pääsi yhtä helpoilla tehtävillä kuin muutkin tammat, mutta tuon omistaja sai haukansilmät niskaansa heti alusta saakka. Varsinkin Maxin tarvitessa selvästi hieman omaa tilaa ja aikaa rentoutua, oli vain luontevaa käyttää ylimääräinen huomio Ilonaan.
Johdatusharjoituksista ei ollut haastetta, paistoi kauas että näitä asioita oli harjoiteltu ahkerasti. Worenan silmät lepsuivat Ilonan jothdatellessa ruunikkoa päätä suunnasta toiseen: tamma näytti siltä että nukahtaisi pystyyn, jos kohta ei tehtäisi mitään jännittävämpää. Ainoa kehityskohta minkä Iivari pystyi esittämään oli otteen pehmentäminen vieläkin enemmän, vaikka pehmythän se oli toki jo nytkin. Kun etusormen ja peukalon väliin kuvitteli nahkaisen kapsonhihnan sijaan perhosen, päästiin oikeille herkkyysasteille. Niin, perhosta ei saanut tietenkään litistää...
Ympyrällä Worenan asetus pysyi jo paljon tasaisempana ja pidempään kuin viimeisimmällä yhteisellä harjoituskerralla. Välillä sisätakajalka tahtoi karata liian pitkälle alle, jota Ilona joutui vahtimaan askel kerrallaan.
"Tuo on tyypillinen ongelma nykyhevosille. Kun askeleesta tahdotaan pitkä ja hevosilla teetetään avotaivutusten sijaan pohkeenväistöjä, ei ole ihme että tarvitaan niin paljon kaikenmaailman putseja ja suojia. Hyvärakenteinen, oikein koulutettu hevonen ei sileällä työskennellessä suojavälineitä tarvitse."
Iivarin olisi kovasti tehnyt mieli lähteä kasaamaan askelta, mutta malttoi itsensä tamman hankkarivamman vuoksi. Hän kuitenkin ääneen lupasi, että kesäkuun aikana Worenalle voisi lähteä opettamaan painonsiirtoja ja oikeaoppista kokoamista, mikäli takapakkeja toipumisessa ei tulisi.
Avotaivutukset sujuivat vaihtelevasti. Välillä pätkät olivat oikein hyviä, välillä punainen lanka hieman hukkaantui. Asiaa ei varmastikaan helpottanut Iivari, joka kyselemättä tuli auttamaan raipan kanssa, asetteli sekä Worenaa että Ilonaa oikeisiin asentoihin kuin mannekiineja ja röyhkeästi astui toisten tilaan sen enempiä anteeksi pyytelemättä.
"Ei, katso. Käännä sisäpuoli Worenaa kohti, askella myös itse avotaivutusta," Iivari selitti ja sijoitti Ilonan hartialinjan asetuksen mukaisesti. Puoliverinen kapsonin päässä näytti menevän hieman hämilleen toisen ihmisen tunkeuduttua sen työskentelykuplaan, mutta sille oli nostettava hattua pitkäpinnaisuudesta. Perusteet olivat kaksikolla hyvällä pohjalla. Jatkotehtävä oli simppeli: perusteita oli yhä hinkattava niin pitkään, että niitä ei tarvitsisi edes ajatella tehdessään. Worenaa voisi houkutella etsimään painopistettään sen ohiastumisen sijaan, ja peilistä voisi olla Ilonalle apua oman kehon hahmottamisessa. Ruumiinkielellä oli suurempi vaikutus hevoseen kuin uskoisikaan, ja eteneminen korkeampaa tasoa kohden kävi sitä helpommin, mitä selkeämpi ohjaaja olisi omasta asennostaan.
Jeremy ja Ruby
Siinä missä Worena sai hatunnoston pitkäpinnaisuudestaan, Ruby sai vain haaveilla moisesta kunnianosoituksesta. Neiti Naamaruttu oli nimittäin aivan yhtä hurmaava oma itsensä kuin aina: jo heti ensimmäisessä johdattelutehtävässä tamma naksutteli hampaitaan ärtyneenä aina kun Jeremyn käsi kävi sen mielestä hiukankaan epäilyttävästi hollilla, paine oli millisekunnin verran liian pitkään tai tähtien asento nyt muuten vain huono. Valoisana puolena oli se, että Ruby kyllä seurasi kättä hyvin ja näytti myöskin selkeästi sen, milloin edessä seisovan miehen ote oli 100% oikea ja pehmeä. 99%, ja tamma antoi noottia. Iivari pääsi puolet vähemmällä, kun kladrub kertoi hänen puolestaan milloin oli parantamisen varaa.
Ympyrällä Rubyä selkeästi häiritsi Jeremyn katoaminen sokeaan pisteeseen, ja muutaman kierroksen nahistelun jälkeen tilanne ratkesi sillä että mies asettui hieman sisäpuolelle, niin että tamma näki tuon sisäsilmällään. Kiukkuaminen laantui hetkessä. Nyt asetus pysyi tasaisena ja schwung useamman kierroksen putkeen tallessa, aina niin kauan kun vain Jeremy pysyi omalla paikallaan ja mikään ei häirinnyt Rubyä. Pitkä, hyvä putki katkesi kun raipalla takaosaa kohti kurottaessa kapsonnaru osui kimon kasvoihin. Seurasi paluu tuttuun maahanjuurtumiseen, kun kaviot liimautuivat maneesihiekkaan protestina moisesta väkivallanteosta. Suivaantunut tamma armoutui ottamaan askeleen eteenpäin vasta pitkän neuvottelun päätteeksi, ja silloinkin sen näköisenä että hänen koskemattomuuttaan oli loukattu verisesti.
Mikäli Jeremyllä olisi ollut helpompi hevonen narun päässä, hän olisi päässyt luultavasti loistamaan. Apujen käyttö oli hienostunutta, ja mies osasi selkeästi katsoa oikeita asioita. Kun hevosen takaosassa oli kaikki hyvin, kertautui se myös eteen: kaulan muotoa tai pään asentoa ei tarvinnut miettiä, kun takaosa työnti oikeaoppisen liikkeen rungon läpi aina turpakarvoihin saakka. Rubyn jumittelut hieman järkyttivät harmoniaa, joka niiden välissä lymysi. Se oli kuitenkin olemassa, ja askel kerrallaan hyviä hetkiä alkoi löytymään enemmän. Kuka tietää miten pitkällä Jeremy olisi Rubyn kanssa vuoden päästä tällä tahdilla!
"Ota vielä hennompi ote narusta ja käytä raippaa vain ilmassa sisälautasen kohdalla, älä edes kosketa. Se riittää," oli neuvo Rubyn niskoittelusta avotaivutuksia tehdessä. Oli hankala aina päätellä, mistä lyhytpinnainen tamma milloinkin mielensä pahoitti, mutta Iivari aavisteli apujen pienentämisen helpottavan — ehkä painetta oli vain liikaa.
"Rubyllä, kuten myös Umbralla, on haasteena selän pituus ja muoto. Ne sopivat loistavasti valjakkohevosille, mutta painopistettä voi olla välillä vaikea siirtää. Onneksi Rubyllä kompensoi hyvät kulmaukset. Avotaivutuksia tarvitaan kuitenkin paljon: ne olkoot tehtäväsi itsenäisesti Rubyn kanssa. Harjoitelkaa ahkerasti, jotta pääsemme seuraavalla tapaamisella sulkutaivutuksien kautta kokoamistehtäviin."
Oli tässä vielä työmaata, mutta parempaan päin oltiin menossa.
vähän risukkoa valon edessä...