Post by Iivari on Mar 13, 2022 19:27:14 GMT
Milloin? Torstaina 24.03.2022 klo 18:00
Missä? Zenin maneesissa
Kenelle? Kaikille klassisesta (koulu)ratsastuksesta kiinnostuneille. Zenin työntekijät, vapaaehtoiset groomit ja asiakkaat etusijaisesti.
Mitä? Ruohonjuuritason perehdytys klassiseen maailmaan — mitkä ovat sen ihanteet ja miksi, mitä välineitä on käytössä, miten päästä alkuun?
Info URL
Hallissa on oltava täsmälleen klo 18:00. Hevosella tulee olla varusteena kapsoni, näin ensialkuun liikkeitä tarkkaillaan ja ohjataan vain maasta. Mikäli omaa kapsonia ei löydy, tallin puolesta saa sellaisen lainaan.
Opetuksesta vastaa Iivari von Hoffrén.
Pidemmästä matkasta tulevat saavat halutessaan majoittua yöksi. Vierailevat hevoset sijoitetaan myyntitalliin.
Osallistuminen
Osallistu alle muodossa ratsastaja - ratsu. Mikäli omaa hevosta ei ole tai sillä ei syystä tai toisesta voi ottaa osaa, tallin hevosista voi valita lainaksi Cintin, Sarman tai Hesaton.
Osallistujia otetaan maksimissaan kolme (3) opetuksen yksilöivän laadun takaamiseksi.
Osallistujat
Johannes Suoknuuti - Sarma
Léonel Zariņš - Luca
Ronja Säller - Hesato
Tehtävien vastaukset
1. Kilpaileminen
Ratsastuksella kehitetään hevosta varmemmaksi ja vahvemmaksi niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Jokaisen suoritetun tehtävän tulisi tukea sitä. Kilpailevassa maailmassa tahti ja vaatimukset ovat usein liian korkeita hyvinvoinnin takaamiseksi — prinsiipit 1 ja 2 ("ei tavoittele palkintoja eikä menestystä" sekä "ei aseta aikarajoja koulutukselle ja edistymiselle") eivät siis useimmiten kohtaa. Hevoselle ei saisi syntyä lihasjumeja, urheiluvammoja tai muitakaan ruumiin tai mielen säröjä ratsastuksen vuoksi: sen pitäisi olla kaikin puolin kuntouttavaa eikä kuluttavaa.
Virtuaalimaailma pyörii pitkälti sijoitusten perusteella, joten niiden suhteen on pitänyt hieman luovia. VHRY kuitenkin painottaa ettei kyseessä ole kilpailua vaan leikkimielistä kilvoittelua, ja utopistisesti jokainen osallistuja käy toivottavasti mittaamassa siellä vain huvittellen omia taitojaan voittamisen sijaan.
Sen sijaan klassisuus ei ole sidottu vain kouluratsastukseen, vaan terveesti liikkuvalla, huolella valmistellulla hevosella voi harrastaa myös esteratsastusta, taistelulajeja, matkaratsastusta jne. Kouluratsastus on kaiken muun vakaa pohjatyö.
2. Oikeanpuolimmainen hevonen kokoaa oikein.
Vasemmanpuoleinen on vahvasti etupainoinen. Oheisesta kuvasta näet muutamia markkereita joita tarkkailla hevosen kokoamista arvioidessa:
Hevoselle luontainen painonjako on etuosalle 60% painosta. Ratsastaminen on sille täysin luonnotonta eikä se pysty näin ihmistä terveellä tavalla kantamaan. On siis ratsastajan tärkeä vastuu opettaa hevoselle miten se liikkuu terveesti ylimääräinen paino selässään.
3. Apuohjat
Apuohjilla hevonen oppii vain mekaanisen muodon — turpa pysyy alhaalla ja niska ylhäällä kun hevonen kantaa itsensä oikein (ks. edellisen tehtävän kuva) ja ruumiinpaino siirtyy enemmän takaosalle. Mikäli muodon ottaa falskisti apuohjalla (tai kädellä pitelemällä), schwung kääntyy nurinkuriseksi eikä hevonen fyysisesi enää pysty kevenemään edestä, nostamaan selkäänsä ja avaamaan takapolvien lukitusta kokoamista varten.
Joissakin klassisissa koulukunnissa, kuten wieniläisessä, käytetään nykyisin sivuohjia (johtuen orien aikataulutuksesta päästä nopeasti esiintymään, mikä särkee klassisuuden toisen prinsiipin "ei aseta aikarajoja koulutukselle ja edistymiselle"). Tästä ei tule kuitenkaan ottaa mallia, tapa on usein tuomittu eritoten siksi että monelle tavan ihmiselle yksinään Wienin koulu edustaa klassisuutta, jolloin apuohjien käyttö ja tiukat koulutusvaatimukset vievät mielikuvia täysin väärään suuntaan.
4. Tervettä mieltä ja kehoa
Ratsastus ei saisi kuluttaa hevosta vaan vahvistaa sitä. Harmonia on myös oikein hyvä vastaus!
Yhteinen aloitus
Muuten varsin synkeiden päivien piristyksenä oli silmänräpäyksessä täyttynyt perehdytysryhmä. Aluksi kiinnostus opettaa oli pyörinyt lähellä muuan mukavan pyöreää lukua, mutta Vitaliya oli taitava mikä ystävänsä patisteluun tuli. Sitä paitsi kukapa ei tahtonut päästä kehumaan tallinsa ihmisten taidoilla? Kaikki edustaisivat aina tavalla tai toisella Zeniä, joten jos Iivari ei tahtonut hyvää hyvyyttään oppia jakaa, niin kyllä se oman kilven kiillottamisestakin kävi.
Nyt hallin keskellä seisoessa hän huomasi olevansa oikeastaan varsin innostunut. Vitaliyan rivien välistä antama muistutus olla hiillostamatta ja tylyttämättä ihmisiä latisti intoa aavistuksen, mutta katsoessaan kaikkia uusia kasvoja ympärillään ei paatuneinkaan mörökölli voinut olla tyytymätön. Vieressä seisoi Ronjalta tylysti demohevoseksi ryövätty Hesato.
"Käsi on aina pehmeä ja avoin. Katsokaa, en purista narua. Se voi johdattaa hevosta pienin sormen liikkein — näin — muttei koskaan vetämällä. Käsi seuraa aina hevosta," Iivari oli päässyt jo hyvään vauhtiin. Oli tiettyjä seikkoja joita hän ehdottoman tärkeänä painotti: hevosta ei ohjalla ja pohkeella otettu muotoon, vaan pyöreä muoto löytyi oikeasta tavasta liikkua. Hevosta ei pidetty sotilaskurissa ja sen oikeutta kertoa mielipiteitä kunnioitettiin. Hevonen ei koskaan saanut pyrkiä ihmisestä eroon, ja jos niin tapahtui, oli ihmisen tehtävä puuttua syihin eikä ojentaa "huonosta" käytöksestä.
"Se kuka hevostaan koskaan raipalla, kannuksella tai kuolaimella repii, riuhtoo tai lyö, tietäköön että ansaitsisi rottinkikepistä näpeilleen."
Tarina ei kertonut oliko mainittua rottinkikeppiä olemassa ja oliko se koskaan päässyt käyttöön.
"Te olette saapuneet talliin jossa hevosen arvoa ei mitata sen voittamissa palkinnoissa, ostohinnassa tai koulutustasossa. Katsokaa vieressänne olevaa ratsua: ansaitkaa sen kunnioitus viisaudella ja ymmärryksellä, niin saatte antamanne moninkertaisena takaisin," Iivari totesi vielä ojentaessaan Hesaton takaisin Ronjalle.
Henkilökohtaiset tekstit
Johannes ja Sarma
Johannes oli joukkion tutuin naama, mutta silti niin kovin vieras. Iivari ei ollut vaihtanut hänen kanssaan kuin muutaman sanan koko sinä aikana mitä Moira oli hoitajan olemassaolosta nauttinut, joten minkäänlaisia ennakkokäsityksiä ei ollut ehtinyt muotoutumaan. Ehkä hyvä niin.
Sarma ei ollut aivan terässään. Se oli ollut Zenissä vielä suhteellisen lyhyen ajan, mutta luonne oli niin kultainen että se kävi opetushevosesta mainiosti. Rinnalla kipittävä Jauks ei kylläkään helpottanut tehtäviä, ja varsominen sitä seuranneine imettämisineen oli saanut emän kunnon hieman lopahtamaan. Onneksi Jauks oli fiksu ja kuuliainen hevoslapsi, harvinaisen kuuliainen jopa, eikä kirmaillut häiriköimässä muita hevosia — ei edes uutta Lucaa, ihme kyllä. Sen sijaan Johan sai katsoa varsinkin pakitellessaan ettei astunut vahingossa pienen perskärpäsen päälle, sillä Jauks tuntui ottavan oppia ihan ison hevosen innolla.
"Tarkkaile että jalat kulkevat myös kaarevalla linjalla yhteistä uraa. Jos sisätakajalka astuu liian syvälle tai ulkoetujalka lähtee ulos, voit korjata liikerataa laittamalla raipan sisäpohkeen paikalle tai ulkolavalle."
Sarma oli onneksi varsin täsmällinen jaloistaan, ja niiden vahtimisen sijaan Johanilla oli suurempi työ tunnistaa oikea schwung väärästä. Jauks näytti olevan aina tiellä kun hän yritti siristellä, kääntyikö runko sisältä ulos alakautta vaiko ylhäältä — ja sen kerran kun hän pystyi toteamaan Sarman taipuvan omaan silmään lähes täydellisesti, säpsähti tamma takamukseensa törmäävää varsaa ja taivutuksen rakentaminen piti aloittaa alusta. Ommm...
Iivarin oli myönnettävä Johanilta löytyvän kilometritolkulla pinnaa, niin tyyneesti hän sieti mukana roikkuvan Jauksin ja pystyi samalla keskittymään uuden oppimiseenkin. Ennen tuntia hänellä ei ollut minkäänlaista mielikuvaa Suoknuutista, mutta nyt saldo oli mennyt varovaisen plussan puolelle. Lupaavia pehmeitä otteita, rauhaisaa jutustelua ja kiireetöntä suorittamista.
Léonel ja Luca
Tunnin todelliset jokerikortit olivat tässä vasta aivan hetki sitten talliin muuttaneessa parissa. Johanneksen ja Ronjan hän sentäs edes tiesi entuudestaan, mutta Léo oli yksi kysymysmerkki, aivan kuten narun päässä kiltisti tapittava Lucakin. Tosin sen Iivari osasi sanoa että kelpaisi samanlainen hevonen itselleenkin...
Hiirakko vaikutti järkevältä nuorelta. Se katseli kyllä pää pystyssä uteliaana muita, ja varsinkin tiukasti emänsä ympärillä pyörivä Jauks-varsa oli ihmeellinen.
"Kun Luca katoaa omaan maailmaansa, älä revi sitä väkisin sieltä pois. Olkaa itse mielenkiintoisempia — jutustelkaa varsalle, pitäkää jännittävä ääni, vaihtakaa suuntaa. Hevonen on aina saatava itse kiinnostumaan tekemisistämme, eikä suinkaan naruista nykimällä pakottaa mukaan."
Se oli luultavasti helpommin sanottu kuin tehty, sillä jo ikänsäkin puolesta Lucalla oli paljon ihmeteltävää, olisi ollut vaikkei se olisi juuri muuttanutkaan. Léo malttoi kuitenkin mielensä, mistä Iivari olisi häntä kiittänyt jos se olisi ollut tapojen mukaista. Kerta toisensa jälkeen nuorimies kiinnitti hevosen huomion itseensä, eteni hetken, kadotti yhteyden, kaivoi sen sitten takaisin esiin. Uudestaan ja uudestaan sillä sitkeydellä mistä hyvät hevosenkouluttajat oli tehty.
Niissä väleissä kun Lucan ajatus pysyi omalla tontilla, oli aikaa myös puuttua sen liikkumiseen. Ympyrällä kulkeminen ja eritoten sillä taipuminen ei ollut helppoa, eipä se kovin luonnollista ollutkaan. Lucan takaosa tuppasi karkaamaan helposti sisään kun se yritti kurottaa sisätakajallaan sisäetujalkaa kohden, ja välillä pieni turhautuminen kävi sen kasvoilla kun omistaja ei tuntunut olevan mihinkään pikkuhevosen tarjoamaan ratkaisuun tyytyväinen. Vaan voi sitä onnea kun muutama askel löysi paikkansa ja palkkana satoi kehuja kuin syöpään olisi keksinyt parannuksen! Luca näytti siltä että se ei suorastaan tuntenut, vaan myös tiesi olevansa Kaikista Parhain Ratsu.
Luca oli nuori mutta lupaava, oppimisintoinen ja myös fiksu. Se näytti viihtyvän Léon kanssa, mikä sai myös Iivarin uskomaan miehestä hyvää. Hevosia parempia ihmistuntijoita ei ollut olemassakaan.
Ronja ja Hesato
Iivari oli kuullut Amelien toteavan Ronjalle Hesaton olevan ihan helppo nakki Seanin rinnalla, mutta hän ei sanoisi sen olevan niinkään. Hesatolta puuttui öykkäriasenne, mutta sillä oli iberialaisille tyypillinen ongelma heiluttaa neljää jalkaa kahdeksaan eri suuntaan yhtä aikaa liikuttamatta silti selkäänsä senttiäkään. Vakaus ja tasaisuus eivät olleet sanoja joita liittäisi ensimmäisenä tämän orin liikkeisiin.
"Älä lähde sähellykseen mukaan" oli päivän kantava teema. Hesato tahtoi esitellä liikkeitään ja tuntui sinkoavan suuntaan jos toiseenkin, jolloin Ronjan täytyi vain hengittää, laskea (kuuteen)kymmeneen ja pysyä itse täysin zen. Yli-innokkaan hevosen kanssa se oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta niinä hetkinä Hesato malttoi pitää kaikki jalkansa maassa ja oikeassa suunnassa oli suoritus mitä mallikkain. Ylitaipuminen niin rungosta kuin niskastakin oli suurin haaste: "yleensä tällöin käsi on unohtunut määrittäväksi seuraavan sijaan. Hellittäkää otteenne ja yrittäkää uudemman kerran" ja hyväksyvä nyökkäys perään.
Hevosen edellä peruttaminen vaati aina alkuun harjoitusta. Liikkeiden arvioiminen ei ollut helppoa kun täytyi vielä varoa törmäämästä muihin, saatika sitten että omat jalat pysyivät menemättä solmuun. Kun siihen lisättiin vielä pitkäaskelinen Hesato joka yritti työntää pakittelijaan turvallaan vauhtia... No, sanottakoon ettei alku ollut ehkä mikään helpoin. Opettavainen kyllä.
"Poikittainen raippa ryntäiden edessä auttaa malttamaan mikäli kehonkieli ei ole riittääkseen. Kädellähän emme koskaan pidätä hevosta."
Vasempaan kierrokseen Hesato taipui huomattavan paljon helpommin kuin oikeaan. Oikeassa kierroksessa se tuppasi työntämään sisätakajalan liikaa rungon alle, mikä oli korjattavissa ajatuksella sulkutaivutuksesta. Taivutusongelmista liian syvä sisätakajalan askel oli yksi vaikeimmista korjata ja helpoin luoda — Hesatokin oli sen luultavasti herkkänä hevosena oppinut muutamasta harkitsemattomasti annetusta pohjeavusta.
Ronja oli määrätietoinen ja pätevä, eikä jäänyt epäselväksi miksi hän oli saanut Seaninkin vastuulleen. Välillä ohjaus oli Hesatolle turhankin napakkaa, mutta se mistä Iivari piti oli tilanteen nopea korjaaminen: kun cremello näytti kuumumisen merkkejä, Ronja ehti miettimään omia kierroksiaan alas ennen kuin opettaja ehti harppomaan vierelle huomioinensa.
Missä? Zenin maneesissa
Kenelle? Kaikille klassisesta (koulu)ratsastuksesta kiinnostuneille. Zenin työntekijät, vapaaehtoiset groomit ja asiakkaat etusijaisesti.
Mitä? Ruohonjuuritason perehdytys klassiseen maailmaan — mitkä ovat sen ihanteet ja miksi, mitä välineitä on käytössä, miten päästä alkuun?
Info URL
Hallissa on oltava täsmälleen klo 18:00. Hevosella tulee olla varusteena kapsoni, näin ensialkuun liikkeitä tarkkaillaan ja ohjataan vain maasta. Mikäli omaa kapsonia ei löydy, tallin puolesta saa sellaisen lainaan.
Opetuksesta vastaa Iivari von Hoffrén.
Pidemmästä matkasta tulevat saavat halutessaan majoittua yöksi. Vierailevat hevoset sijoitetaan myyntitalliin.
Info IRL Ilmoittauduttuasi mukaan täytä tämä lomake. Tehtävien lähdelinkit löytyvät lomakkeen yläreunasta. Kaikki lomakkeen lähettäneet saavat min. 200 sanan tekstin tunnista. Zenin jäsenet ansaitsevat maastataitaja I-merkin. |
Osallistuminen
Osallistu alle muodossa ratsastaja - ratsu. Mikäli omaa hevosta ei ole tai sillä ei syystä tai toisesta voi ottaa osaa, tallin hevosista voi valita lainaksi Cintin, Sarman tai Hesaton.
Osallistujia otetaan maksimissaan kolme (3) opetuksen yksilöivän laadun takaamiseksi.
Osallistujat
Johannes Suoknuuti - Sarma
Léonel Zariņš - Luca
Ronja Säller - Hesato
Tehtävien vastaukset
1. Kilpaileminen
Ratsastuksella kehitetään hevosta varmemmaksi ja vahvemmaksi niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Jokaisen suoritetun tehtävän tulisi tukea sitä. Kilpailevassa maailmassa tahti ja vaatimukset ovat usein liian korkeita hyvinvoinnin takaamiseksi — prinsiipit 1 ja 2 ("ei tavoittele palkintoja eikä menestystä" sekä "ei aseta aikarajoja koulutukselle ja edistymiselle") eivät siis useimmiten kohtaa. Hevoselle ei saisi syntyä lihasjumeja, urheiluvammoja tai muitakaan ruumiin tai mielen säröjä ratsastuksen vuoksi: sen pitäisi olla kaikin puolin kuntouttavaa eikä kuluttavaa.
Virtuaalimaailma pyörii pitkälti sijoitusten perusteella, joten niiden suhteen on pitänyt hieman luovia. VHRY kuitenkin painottaa ettei kyseessä ole kilpailua vaan leikkimielistä kilvoittelua, ja utopistisesti jokainen osallistuja käy toivottavasti mittaamassa siellä vain huvittellen omia taitojaan voittamisen sijaan.
Sen sijaan klassisuus ei ole sidottu vain kouluratsastukseen, vaan terveesti liikkuvalla, huolella valmistellulla hevosella voi harrastaa myös esteratsastusta, taistelulajeja, matkaratsastusta jne. Kouluratsastus on kaiken muun vakaa pohjatyö.
2. Oikeanpuolimmainen hevonen kokoaa oikein.
Vasemmanpuoleinen on vahvasti etupainoinen. Oheisesta kuvasta näet muutamia markkereita joita tarkkailla hevosen kokoamista arvioidessa:
Hevoselle luontainen painonjako on etuosalle 60% painosta. Ratsastaminen on sille täysin luonnotonta eikä se pysty näin ihmistä terveellä tavalla kantamaan. On siis ratsastajan tärkeä vastuu opettaa hevoselle miten se liikkuu terveesti ylimääräinen paino selässään.
3. Apuohjat
Apuohjilla hevonen oppii vain mekaanisen muodon — turpa pysyy alhaalla ja niska ylhäällä kun hevonen kantaa itsensä oikein (ks. edellisen tehtävän kuva) ja ruumiinpaino siirtyy enemmän takaosalle. Mikäli muodon ottaa falskisti apuohjalla (tai kädellä pitelemällä), schwung kääntyy nurinkuriseksi eikä hevonen fyysisesi enää pysty kevenemään edestä, nostamaan selkäänsä ja avaamaan takapolvien lukitusta kokoamista varten.
Joissakin klassisissa koulukunnissa, kuten wieniläisessä, käytetään nykyisin sivuohjia (johtuen orien aikataulutuksesta päästä nopeasti esiintymään, mikä särkee klassisuuden toisen prinsiipin "ei aseta aikarajoja koulutukselle ja edistymiselle"). Tästä ei tule kuitenkaan ottaa mallia, tapa on usein tuomittu eritoten siksi että monelle tavan ihmiselle yksinään Wienin koulu edustaa klassisuutta, jolloin apuohjien käyttö ja tiukat koulutusvaatimukset vievät mielikuvia täysin väärään suuntaan.
4. Tervettä mieltä ja kehoa
Ratsastus ei saisi kuluttaa hevosta vaan vahvistaa sitä. Harmonia on myös oikein hyvä vastaus!
Yhteinen aloitus
Muuten varsin synkeiden päivien piristyksenä oli silmänräpäyksessä täyttynyt perehdytysryhmä. Aluksi kiinnostus opettaa oli pyörinyt lähellä muuan mukavan pyöreää lukua, mutta Vitaliya oli taitava mikä ystävänsä patisteluun tuli. Sitä paitsi kukapa ei tahtonut päästä kehumaan tallinsa ihmisten taidoilla? Kaikki edustaisivat aina tavalla tai toisella Zeniä, joten jos Iivari ei tahtonut hyvää hyvyyttään oppia jakaa, niin kyllä se oman kilven kiillottamisestakin kävi.
Nyt hallin keskellä seisoessa hän huomasi olevansa oikeastaan varsin innostunut. Vitaliyan rivien välistä antama muistutus olla hiillostamatta ja tylyttämättä ihmisiä latisti intoa aavistuksen, mutta katsoessaan kaikkia uusia kasvoja ympärillään ei paatuneinkaan mörökölli voinut olla tyytymätön. Vieressä seisoi Ronjalta tylysti demohevoseksi ryövätty Hesato.
"Käsi on aina pehmeä ja avoin. Katsokaa, en purista narua. Se voi johdattaa hevosta pienin sormen liikkein — näin — muttei koskaan vetämällä. Käsi seuraa aina hevosta," Iivari oli päässyt jo hyvään vauhtiin. Oli tiettyjä seikkoja joita hän ehdottoman tärkeänä painotti: hevosta ei ohjalla ja pohkeella otettu muotoon, vaan pyöreä muoto löytyi oikeasta tavasta liikkua. Hevosta ei pidetty sotilaskurissa ja sen oikeutta kertoa mielipiteitä kunnioitettiin. Hevonen ei koskaan saanut pyrkiä ihmisestä eroon, ja jos niin tapahtui, oli ihmisen tehtävä puuttua syihin eikä ojentaa "huonosta" käytöksestä.
"Se kuka hevostaan koskaan raipalla, kannuksella tai kuolaimella repii, riuhtoo tai lyö, tietäköön että ansaitsisi rottinkikepistä näpeilleen."
Tarina ei kertonut oliko mainittua rottinkikeppiä olemassa ja oliko se koskaan päässyt käyttöön.
"Te olette saapuneet talliin jossa hevosen arvoa ei mitata sen voittamissa palkinnoissa, ostohinnassa tai koulutustasossa. Katsokaa vieressänne olevaa ratsua: ansaitkaa sen kunnioitus viisaudella ja ymmärryksellä, niin saatte antamanne moninkertaisena takaisin," Iivari totesi vielä ojentaessaan Hesaton takaisin Ronjalle.
Henkilökohtaiset tekstit
Johannes ja Sarma
Johannes oli joukkion tutuin naama, mutta silti niin kovin vieras. Iivari ei ollut vaihtanut hänen kanssaan kuin muutaman sanan koko sinä aikana mitä Moira oli hoitajan olemassaolosta nauttinut, joten minkäänlaisia ennakkokäsityksiä ei ollut ehtinyt muotoutumaan. Ehkä hyvä niin.
Sarma ei ollut aivan terässään. Se oli ollut Zenissä vielä suhteellisen lyhyen ajan, mutta luonne oli niin kultainen että se kävi opetushevosesta mainiosti. Rinnalla kipittävä Jauks ei kylläkään helpottanut tehtäviä, ja varsominen sitä seuranneine imettämisineen oli saanut emän kunnon hieman lopahtamaan. Onneksi Jauks oli fiksu ja kuuliainen hevoslapsi, harvinaisen kuuliainen jopa, eikä kirmaillut häiriköimässä muita hevosia — ei edes uutta Lucaa, ihme kyllä. Sen sijaan Johan sai katsoa varsinkin pakitellessaan ettei astunut vahingossa pienen perskärpäsen päälle, sillä Jauks tuntui ottavan oppia ihan ison hevosen innolla.
"Tarkkaile että jalat kulkevat myös kaarevalla linjalla yhteistä uraa. Jos sisätakajalka astuu liian syvälle tai ulkoetujalka lähtee ulos, voit korjata liikerataa laittamalla raipan sisäpohkeen paikalle tai ulkolavalle."
Sarma oli onneksi varsin täsmällinen jaloistaan, ja niiden vahtimisen sijaan Johanilla oli suurempi työ tunnistaa oikea schwung väärästä. Jauks näytti olevan aina tiellä kun hän yritti siristellä, kääntyikö runko sisältä ulos alakautta vaiko ylhäältä — ja sen kerran kun hän pystyi toteamaan Sarman taipuvan omaan silmään lähes täydellisesti, säpsähti tamma takamukseensa törmäävää varsaa ja taivutuksen rakentaminen piti aloittaa alusta. Ommm...
Iivarin oli myönnettävä Johanilta löytyvän kilometritolkulla pinnaa, niin tyyneesti hän sieti mukana roikkuvan Jauksin ja pystyi samalla keskittymään uuden oppimiseenkin. Ennen tuntia hänellä ei ollut minkäänlaista mielikuvaa Suoknuutista, mutta nyt saldo oli mennyt varovaisen plussan puolelle. Lupaavia pehmeitä otteita, rauhaisaa jutustelua ja kiireetöntä suorittamista.
Léonel ja Luca
Tunnin todelliset jokerikortit olivat tässä vasta aivan hetki sitten talliin muuttaneessa parissa. Johanneksen ja Ronjan hän sentäs edes tiesi entuudestaan, mutta Léo oli yksi kysymysmerkki, aivan kuten narun päässä kiltisti tapittava Lucakin. Tosin sen Iivari osasi sanoa että kelpaisi samanlainen hevonen itselleenkin...
Hiirakko vaikutti järkevältä nuorelta. Se katseli kyllä pää pystyssä uteliaana muita, ja varsinkin tiukasti emänsä ympärillä pyörivä Jauks-varsa oli ihmeellinen.
"Kun Luca katoaa omaan maailmaansa, älä revi sitä väkisin sieltä pois. Olkaa itse mielenkiintoisempia — jutustelkaa varsalle, pitäkää jännittävä ääni, vaihtakaa suuntaa. Hevonen on aina saatava itse kiinnostumaan tekemisistämme, eikä suinkaan naruista nykimällä pakottaa mukaan."
Se oli luultavasti helpommin sanottu kuin tehty, sillä jo ikänsäkin puolesta Lucalla oli paljon ihmeteltävää, olisi ollut vaikkei se olisi juuri muuttanutkaan. Léo malttoi kuitenkin mielensä, mistä Iivari olisi häntä kiittänyt jos se olisi ollut tapojen mukaista. Kerta toisensa jälkeen nuorimies kiinnitti hevosen huomion itseensä, eteni hetken, kadotti yhteyden, kaivoi sen sitten takaisin esiin. Uudestaan ja uudestaan sillä sitkeydellä mistä hyvät hevosenkouluttajat oli tehty.
Niissä väleissä kun Lucan ajatus pysyi omalla tontilla, oli aikaa myös puuttua sen liikkumiseen. Ympyrällä kulkeminen ja eritoten sillä taipuminen ei ollut helppoa, eipä se kovin luonnollista ollutkaan. Lucan takaosa tuppasi karkaamaan helposti sisään kun se yritti kurottaa sisätakajallaan sisäetujalkaa kohden, ja välillä pieni turhautuminen kävi sen kasvoilla kun omistaja ei tuntunut olevan mihinkään pikkuhevosen tarjoamaan ratkaisuun tyytyväinen. Vaan voi sitä onnea kun muutama askel löysi paikkansa ja palkkana satoi kehuja kuin syöpään olisi keksinyt parannuksen! Luca näytti siltä että se ei suorastaan tuntenut, vaan myös tiesi olevansa Kaikista Parhain Ratsu.
Luca oli nuori mutta lupaava, oppimisintoinen ja myös fiksu. Se näytti viihtyvän Léon kanssa, mikä sai myös Iivarin uskomaan miehestä hyvää. Hevosia parempia ihmistuntijoita ei ollut olemassakaan.
Ronja ja Hesato
Iivari oli kuullut Amelien toteavan Ronjalle Hesaton olevan ihan helppo nakki Seanin rinnalla, mutta hän ei sanoisi sen olevan niinkään. Hesatolta puuttui öykkäriasenne, mutta sillä oli iberialaisille tyypillinen ongelma heiluttaa neljää jalkaa kahdeksaan eri suuntaan yhtä aikaa liikuttamatta silti selkäänsä senttiäkään. Vakaus ja tasaisuus eivät olleet sanoja joita liittäisi ensimmäisenä tämän orin liikkeisiin.
"Älä lähde sähellykseen mukaan" oli päivän kantava teema. Hesato tahtoi esitellä liikkeitään ja tuntui sinkoavan suuntaan jos toiseenkin, jolloin Ronjan täytyi vain hengittää, laskea (kuuteen)kymmeneen ja pysyä itse täysin zen. Yli-innokkaan hevosen kanssa se oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta niinä hetkinä Hesato malttoi pitää kaikki jalkansa maassa ja oikeassa suunnassa oli suoritus mitä mallikkain. Ylitaipuminen niin rungosta kuin niskastakin oli suurin haaste: "yleensä tällöin käsi on unohtunut määrittäväksi seuraavan sijaan. Hellittäkää otteenne ja yrittäkää uudemman kerran" ja hyväksyvä nyökkäys perään.
Hevosen edellä peruttaminen vaati aina alkuun harjoitusta. Liikkeiden arvioiminen ei ollut helppoa kun täytyi vielä varoa törmäämästä muihin, saatika sitten että omat jalat pysyivät menemättä solmuun. Kun siihen lisättiin vielä pitkäaskelinen Hesato joka yritti työntää pakittelijaan turvallaan vauhtia... No, sanottakoon ettei alku ollut ehkä mikään helpoin. Opettavainen kyllä.
"Poikittainen raippa ryntäiden edessä auttaa malttamaan mikäli kehonkieli ei ole riittääkseen. Kädellähän emme koskaan pidätä hevosta."
Vasempaan kierrokseen Hesato taipui huomattavan paljon helpommin kuin oikeaan. Oikeassa kierroksessa se tuppasi työntämään sisätakajalan liikaa rungon alle, mikä oli korjattavissa ajatuksella sulkutaivutuksesta. Taivutusongelmista liian syvä sisätakajalan askel oli yksi vaikeimmista korjata ja helpoin luoda — Hesatokin oli sen luultavasti herkkänä hevosena oppinut muutamasta harkitsemattomasti annetusta pohjeavusta.
Ronja oli määrätietoinen ja pätevä, eikä jäänyt epäselväksi miksi hän oli saanut Seaninkin vastuulleen. Välillä ohjaus oli Hesatolle turhankin napakkaa, mutta se mistä Iivari piti oli tilanteen nopea korjaaminen: kun cremello näytti kuumumisen merkkejä, Ronja ehti miettimään omia kierroksiaan alas ennen kuin opettaja ehti harppomaan vierelle huomioinensa.