Post by Iivari on Feb 18, 2019 12:49:51 GMT
Klassisen ratsastuksen perusteet
2x perusopetusta painoavuista ja hevosen klassisesta kouluttamisesta
- Sunnuntaina 09.03.2019, VIP 08.03.2019
- Zenin lämmitetyssä maneesissa, opettamassa Iivari von Hoffrén
- Osallistujia otetaan max. 4 kpl.
- Osallistuminen tapahtuu nimi listaan-periaatteella.
- Jokainen saa tunnista tekstikoosteen, jonka minimipituus on 100 sanaa.
- Osallistuneet hoitajat/yksityisenomistajat saavat lisäksi Taiteen alkeet-merkin sekä +20p.
Osallistuminen tapahtuu tähän topickiin (rekisteröityminen ei ole pakollista). Kerrothan ratsastajan ja ratsun nimet (+ ratsun url-osoitteen) sekä heidän yhteistä osaamistaan. Aiempaa kokemusta klassisesta/historiallisesta ratsastuksesta ei tarvitse olla. Ratsun painotuksella, rodulla, iällä tai sukupuolella ei ole myöskään merkitystä. Voit tulla vaikka reiningstaran tai ex-ravurin kanssa jos tahdot.
Tunnilla tarvitaan kapsonia, johon saa halutessaan kiinnittää myös vapaavalintaiset kuolaimet. Mikäli omaa kapsonia ei ole ole, saat meiltä sen lainaan.
Tuntien teemana on tutustua joihinkin klassisen ratsastuksen peruspilareihin, pääteemana kuitenkin ollen painoavuin ratsastaminen sekä päästäminen irti siitä ajatuksesta että hevosta täytyisi tukea jatkuvasti ohjalla tai pohkeella. Varsinkin oman hevosen kanssa tunnista saat paljon irti: opetamme hevostasi kantamaan itse itsensä ja sinua ohjaamaan ratsuasi pelkillä painoavuilla: se ei ole niin vaikeaa mitä luulet, sillä kuuluuhan skill at arms-noviisiluokkaankin jo sulkutaivutus laukassa! Nykyratsastus on lähellä rakettitiedettä ja hevoselle usein kovin stressaavaa, tule kokeilemaan kanssamme helpompaa ja pehmeämpää tietä kohti ratsumaailman tähteyttä.
Osallistujat[/ul]
Ratsukot lämmittelivät pitkin ohjin, mutta satulassa joutui heti töihin. Tehtävänä oli käännellä hevosia ilman ohjastuntumaa niin volteille kuin katkaista kulmiakin. "Siirtäkää painoa
rohkeasti menosuuntaan. Alkuun voitte joutua ihan oikeasti kanttaamaankin, mutta mitä nopeammin ratsut tajuavat mitä haette takaa, sitä pikemmin pääsette käyttämään aivan näkymättömiä apuja. Kuvitelkaa että hevonen taipuu teidän sisälonkkanne ympärillä, laskekaa lonkkaanne alemmas. Jos hevonen ei heti käänny tai asetu, auttakaa kapsonin ohjalla."
Kun käännökset alkoivat sujumaan ja kaikki hevoset asettuivat oikein, oli aika ottaa ohjat tuntumalle ja lähteä käymään päivän agendaa läpi henkilökohtaisesti.
Dewn & Nieves "Honey on vielä aika raakile, mutta Dewn on sen kanssa halunnut nimenomaan toimia hevosen ehdoilla ja herkin, hellin ottein. Tällaisesta valmennuksesta voisi olla paljonkin lisäbuustia siihen."
Mikään ei ole niin superia kuin nähdä tuttuja kasvoja valmennuksessa! Honeystä lähti aivan toisenlaiset vibat kuin vuosi sitten sen saavuttua välittäjän kautta Meksikosta Latviaan. ROW:issa oleilu oli tehnyt selkeästi tamman psyykkeelle hyvää, sillä vaikka se nytkin pälyili hieman huolestuneena ympärilleen, ei samanlaista höpsöttelyä ja korskumista näkynyt kuten sen viimeksi Zenin tiluksilla ollessa.
Honey lähti heti alkutunnista kääntyilemään nätisti painon mukana, mikä ei ollutkaan ihme sen painotusta katsoen. Lännenhevosena se osasi jo valmiiksi kulkea ilman tuntumaa ja tiesi myös epäsuoran ohjan, jota tultaisiin tarvitsemaan yhdellä kädellä ratsastaessa.
Tuntuman ottaminen sai herkän tamman jännittymään, vaikka paine tulikin vain kapsonista. "Jatkakaa samaa kiemurtelua ja asettelua vielä hetki tuntuman kanssa, niin Honey saa vähän miettiä tilannetta. Hänen kanssaan aika on paras lääke — jännittävää asiaa toistetaan paineetta niin pitkään että se muuttuu tylsäksi. Kehu aina kun Honey vähänkin rentoutuu ja uskaltaa luottaa tuntumaan."
Muutaman kierroksen jälkeen Honey oli ok tuntuman kanssa, mutta se lähti rullaamaan itseään linjan taakse. "Avaa lonkkaa, houkuttele häntä kohti "kuolainta". Hyvä, noin! Muista taas palkita."
"Lännenratsastus on tosi hyvä pohja opetella klassista: kummassakaan hevonen ei roiku ohjalla, ja akateemisessa, historiallisessa tyylissä käytetään myös epäsuoraa ohjaa asettamaan hevonen poispäin ohjasta. Silloin esimerkiksi sulkutaivutukset muuttuvat lasten leikiksi yhdelläkin kädellä. Avainasemassa on vain saada Honey pysymään tasaisesti tuntumalla: ohja ei saisi roikkua, mutta tuntuma on niin kevyt että vauvakin jaksaisi pidellä sitä," Iivari selosti lopuksi kävellessään cremellon hevosen vierellä. "Tärkeää on myös että harjoitellessa Honey olisi aina rento: lämmitelkää alkuun tuttuja ja turvallisia juttuja niin että hän on valmis vastaanottamaan uutta oppia. Tänään oli sen verran ihmettä etten viitsisi kiusata tammaa pyytämällä enempää kuin rentoutta, kääntymistä painon mukana ja asettumista lonkan ympäri."
Lopuksi Iivari kuitenkin pyörsi sanojaan sen verran, että tahtoi nähdä kuinka Dewn ja Honey suoriutuivat avotaivutuksista. Tamma ihmetteli aluksi miksi ei saanut kääntyä keskelle areenaa vaikka ulko-ohja koskettikin kaulaa, mutta kun Dewn sitkeästi piti painopisteen keskellä ja auttoi hieman sisäpohkeella, näytti criollo tajuavan että tuttu juttuhan tämäkin oli. Toistojen jälkeen pohkeella auttamisen pystyi jättämään jo pois.
"Kannattaa kotona harjoitella aluksi vain käynnissä, ja tämä koskee muutakin kuin vanhojen klassisten apujen hinkkaamista. Kun Honey pysyy koko ajan käynnissä rentona ja kuulolla, voi siirtyä raviin. Kun kouluttaessa malttaa edetä rauhassa, on eteneminen myöhemmin nopeaa ja hevonen tyytyväisempi. Myös maasta käsin kannattaa harjoittaa avotaivutuksia jotta Honey osaa tilanteessa kuin tilanteessa pitää painopisteen keskellä: jos tahdotte, voimme katsoa myöhemmin miten kyseiset harjoitukset tehdään."
Roxana & Romilda "Ratsastajalla on kokemusta ja taitoa painoavuilla ratsastamista, mutta hevonen on uusi ja hieman vieras miten toimii. Tammalla ollaan kerran käyty satulassa ja vaikutti pehmeältä, mutta hieman kankeutta ja varovaisuutta ilmassa."
Tuttu ratsastaja oli tänään hieman vieraamman ratsun selässä. Hiirenharmaa tamma katseli leppoisalla ilmeellä ympärilleen, askellus sillä oli verkkainen ja meininki kaikin puolin rauhallinen. Se oli selkeästi vielä hieman raaka, kiemurteli ja otti välillä hieman epämittaisia askeleita. Päivän teemana tämän Rommiksi esitellyn hevosen kanssa olisikin siis todellinen perustyöskentelyn perustyöskentely, tasapaino ja itsensä kantaminen.
Roxilda osasi asiansa, mikä ei yllättänyt: aseiden kanssa ratsastaessa jos milloin painoavuilla ohjaaminen oli suorastaan elintärkeää. Aivan ensimmäiseksi Rommia heräteltiin vastaamaan apuihin nopeammin: mikäli se ei heti tullut painon mukana käännöksiin, asetuksiin ja pysähdyksiin, kapsonilla otettiin ohjalla apua. Vaikka tamma ei selkeästi mitään kiirettä pitänyt, ei se mikään tapalaiskuri ollut: jo pienen muistuttelun jälkeen alkoi keskittymiskyky löytymään niin että varsinaisiin tehtäviin päästiin käsiksi.
"Palkitse vähästä ja paljon" oli osuva motto. Aina kun Rommi vastasi pelkkään istuntaan edes vähän haettuun suuntaan, sai se kehuja ja silityksen kaulalle. Tamma oli selkeästi hyvin perso kehuille, sillä se tuntui suorastaan loistavan aina kun Roxana vähänkin ylisti hienoa pysähdystä tai pyytämättä löytynyttä asetusta. "En tiedä miten Rommia on ratsastettu ennen teille tuloa, joten minun on vaikea arvailla koulutustapoja: onko sitä yritetty opettaa kantamaan pyytämättä itsensä vai ei, ja jos on, niin miten hyvin siinä on onnistuttu. Pyöreys ja rentous pysyy kyllä hyvin, mutta meidän pitäisi saada hänet tarjoamaan käännöksissä asetusta itse" Iivari mietti ääneen, ohjeistaen sitten ratsukkoa samaan tehtävään muiden kanssa: tekemään isoa volttia avotaivutuksen kanssa. Kapsonohjasta joutui vielä melko paljon ottamaan jotta taivutus onnistui symmetrisesti, mutta hiljalleen ohjaa lähdettiin käyttämään vähemmän ja vähemmän. Roxana laski sisälonkkaansa pyytäen tammaa asettumaan sen ympäri, ottaen sitten johdattavan ohjasavun pois heti kun Rommi löysi oikean muodon. Useasti se suoristui tästä, mutta väliin tuli myös monia onnistumisia kun liike jatkui ilman ohjan apua. "Tätä kannattaa harjoitella päivittäin vaikka maastakin. Sitten kun ei tarvitse enää lainkaan ohjaa johtamaan, voitte opettaa Rommia asettumaan pois epäsuorasta ohjasta. Siihen ei kuitenkaan kannata edetä ennen kuin avotaivutukset onnistuu niin että korkeintaan ääni tai pohje auttaa istuntaa."
Ravatessa avotaivutukset tuntuivat sujuvan paljon helpommin kuin käynnissä. Suoralla uralla käyntitaivutukset eivät onnistuneet vielä täysin ohjatta, mutta ravissa yllättäen urataivutukset menivät ihan vaivatta. Rytmi oli lienee Rommille helpompi, sillä vielä suurempana yllätyksenä myös vastataivutus lähti luistamaan pienen johdattelun avulla muutaman yrityksen jälkeen keskiravissa, kun taaskaan käynnissä Rommi ei tuntunut tajuavan hommaa lainkaan ja jäi hieman pallo hukassa kiemurtelemaan sisäuralle.
"Kapson on loistava apuväline, sitä voi ja kannattaa käyttää pidemmällekin. En tiedä ratsastatteko Rommia kotona kangella, mutta jos ratsastatte, on silloin kapsoni vieläkin hyödyllisempi: hänellä on selkeästi vielä hieman harjoiteltavaa itsenäisenää työskentelyssä, ja koska kangella on vielä vaikeampi johdattaa hevosta ilman alaleuan lukittautumista kuin nivelellä, voi kapsonohjaa pitää ihan vain varmuuden vuoksikin mukana. Minä pidän esimerkiksi vielä Lunan kanssa kapsonissa ohjia ihan varalta, niin että jos hänelle tulee tenkkapoota, voin ottaa ylemmät ohjat neuvomaan. Kouluttaessa on parempi pelata varman päälle kuin ajautua vahingossa teettämään takapakkia," Iivari puheli loppukäyntejä kävelevän ratsukon vierellä. Rommi oli vielä remonttimainen, mutta se oli perusluonteeltaan varman oloinen ja kaikkinensa fiksu tamma. Siitä tulee varmasti vielä luottamuksen arvoinen destrier.
Jesse & Superb Nandor "Nandon ratsukoulutus on vielä kesken, mutta ori on yritteliäs ja kiltti, joskin hidas käynnistymään. Tälläinen valmennus olisi sille ihan onnen omiaan! Ratsastaja osaa painoavut pääpiirteittäin, mutta oppimista on vielä."
Heti ensimmäisenä jättimäisen orin nähdessään Iivari tiesi löytäneensä omalle Maggie-tammalleen sulhon. Sinisilmäinen komistus oli varsinainen katseidenkääntäjä! Lempeys ja varmuus huokui Nandosta kauas sen astellessa tyyneesti muiden hevosten, niin orien kuin tammojen, seassa.
Alkuun Nando oli verkkainen, eikä vastannut erityisen nopeasti painonsiirtoon: Iivari päätti ottaa tämän orin kanssa samanlaisen lähestymistavan kuin oman shirensä kanssa, nuo olivat kuin kaksi marjaa. Tulisi superrauhallinen varsa... Mies karisti suunnitelmoinnit päästään ja koitti keskittyä opetukseen, vaikka valehtelematta se oli hankalaa. "Shirenhevosella on ominaisuutena taipumus etupainoisuuteen ja raskauteen, mikä on nimenomaan ominaisuus eikä vika: heidät on jalostettu nojaamaan länkiin ja tekemään raskasta työtä, eikä tanssahtelemaan ratsuna. Tehtävämme ei silti ole mikään mahdoton, kunhan pidetään speksit mielessä. Enemmän kokoamista vaativat tehtävät alkavat olemaan jo todella hankalia tuon massan kanssa, mutta perusasiat Nando varmasti kykenee hoitamaan kuten muutkin. Puhumme siis selän nostamisesta ja tasapainon pitämisestä." Selittäessään Iivari samalla ohjeisti kuinka orilta lähdettäisiin pyytämään avotaivutusta ympyrällä. Kapsonilla joutui vielä paljon johdattamaan ratsun vastatessa turhan hitaasti painoon, mutta tehtävä alkoi luistamaan tunnin mittaan aina vain paremmin ja paremmin. Aluksi Iivari kulki ratsukon vierellä auttaen raipalla sisätakajalkaa hakemaan kohti painopistettä. "Voit itsekin käyttää selästä raippaa apuna. Ensin voit joutua hieman koskettamaan vuohista raipalla — näin — ja nimenomaan vain koskettamaan, ei napauttamaan. Yleensä aika pian päästään siihen että raipalla voi vain osoittaa jalkaa ja hevonen tietää mitä silloin pitää tehdä enemmän."
Nandosta ei tunnin sisään kuoriutunut mitään prima ballerinaa, mutta oli se hieman nopeuttanut vastaamistaan. Nivelkuolaimeen ei ollut koko aikana tarvinnut koskea kertaakaan, ja lopuksi avotaivutusta päästiin tekemään myös ravissa. Suoralla uralla pakka ei vielä pysynyt aivan kasassa, se kun oli paljon hankalempaa. Nandolla oli myöskin paljon enemmän painoa kannateltavana, joten tasapainon kehittyminen tehtävien tasalle vaati hieman extraponnisteluja. Ori oli liikuttavan yritteliäs: se väläytteli välillä oikein kirjaopillisia liikkeitä, kunnes pienen sivuaskeleen vuoksi menetti flownsa ja kaikki piti aloittaa alusta. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan hermostunut eikä näyttänyt menettävän uskoa osaamiseensa.
"Nando on hieno, sillä on ihailtava asenne ja siitä tulee varmasti todella loistava ratsu kunhan asioita jaksaa vain toistaa paljon. Hän kaipaa hieman extrapanostusta fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi, mutta en näe mitään syytä miksette joskus olisi täällä opettelemassa sulkutaivutuksia ja laukanvaihtoja..." Iivari puhui loppukaarron aikaan silittäessään jättimäistä otsaa. "Kotona kannattaa jatkaa avotaivutusten kanssa ensin ympyrällä. Kun se onnistuu vaivatta, siirtykää suoralle uralle. Kun sekin onnistuu, voit ruveta leikittelemään vastataivutusten kanssa: tavoitteena on että Nando pystyisi sujuvasti vaihtamaan asetusta ja johtavia jalkojaan ilman että tasapaino menee, mieluiten kaikissa askellajeissa. Se on kaiken ratsastuksen pohja, josta voi sitten valita tahtooko jalostaa koulu-, este-, askellaji- tai mitä tahansa osaamisalaa."
Ponnie & Lumon Helmi "Helmen kanssa ollaankin hiljalleen siirrytty kisailemaan Helppo A-ratoja koulupuolella. Tamma on vielä melko raakile, mutta ehkä jos ratsastajan asentoon keskityttäisiin niin ponillakin rupeaisi palaset loksahtelemaan paikalleen."
Rautias ponitamma oli eittämättä tunnin pienin osallistuja, muttei todellakaan se vähäpätöisin! Alkukäyntien aikana Helmi katseli kaula kilometrin mittaisena ympärilleen, päristen ja ihmetellen uutta paikkaa ja kaikkia vieraita ympärillään. Ponnie pitikin viisaasti myös nivelohjia käsissään, sillä vaikka mitään sähellystä ei loppujenlopuksi sattunutkaan, oli Helmestä aistittavissa aikamoiset vibat...
Pientä jännittyneisyyttä kompensoi kuitenkin ponin herkkyys, sillä painoavuilla kääntämisessä sillä ei ollut mitään ongelmaa: tuntilaisista ensimmäisenä se osasi pyörähtää takaosansa ympäri heti kun Ponnie uskalsi siirtää painonsa hurjasti takavasemmalle. Modernissa ratsastuksessa painotetaan niin paljon pysymään tikkusuorana, että monelle ratsastajalle on alkuun hankala päästää ajatuksesta irti ja kantata painoa rohkeasti käännöksen vaatima määrä. Helmen kaltaiselle todella herkkäsuiselle ratsulle tämä on paljon kivempi tapa ohjata: kuolaimeen ei tarvinnut kääntäessä vaikuttaa lainkaan. Myös asetus lonkan ympärille sujui hyvin, vaikka ensin poni tahtoikin pelkän asetuksen sijaan kääntyä laskeutuvan lonkan suuntaan.
Siinä missä muut opettivat hevosiaan tunnin teeman mukaisesti asettumaan ja kantamaan itse itseään, Helmen ja Ponnien ykköstehtävänä oli löytää jarru istunnasta. Ponilla oli nimittäin lievästi ilmaistuna virtaa... "Aluksi joudut varmasti pidättämään ohjillakin. Kannattaa käyttää ennemmin kapsonohjaa jos vain mahdollista, niin paine kuolaimessa ei lukitse alalinjaa ja täten notkauta selkää. Noin, hyvä! Palkitse heti! Jännitä samalla syvät vatsalihakset ja kuvittele nostavasi ratsua kainaloista ylös jaloillasi. Voit pikkuhiljaa lähteä jättämään ohjasapua pienemmäksi ja pienemmäksi, tähdäten siihen että Helmi yhdistäisi istuntasi muutoksen pysähdykseen."
Pikkuhiljaa poni alkoi keskittymään ja rauhoittumaan. Palkinnoksi erityisen hyvistä suorituksista, niin pysähdysten kuin taivutustenkin saralta, se sai ottaa muutaman kierroksen vapaata laukkaa. "Voit laukatessakin kokeilla painoapuja: vaikka vauhtia on tänään poniinilla paljon, pitäisi apujen silti mennä läpi vaikka maailman hurjimmassa nelistyksessä. Katsot vain ettei kukaan ole jäämässä alle, käännä vaikka ympyrälle ohjausta testataksesi."
Alkutuntiin verrattuna Helmi rentoutui lopuksi paljon. Avo- ja vastataivutukset eivät tuottaneet sille ongelmaa, ei olisi varmasti sulkutaivutuksetkaan jos niihin oltaisiin tänään ryhdytty. Ensimmäiset laukkapätkät olivat varsin kaoottisia, mutta loppujen lopuksi Ponnie sai Helmen siirtymään raviin ja siitä käyntiin jopa ilman ohjan apua. Poni oli loistavan oloinen, se näytti hyvin kevyeltä ratsastaa. Herkältä. "Tärkeintä on että Helmellä olisi ratsastaessa kivaa" Iivari tuli jutustelemaan Ponnien löysätessä tunnin jälkeen satulavyötä. "Muokkaa harjoituksia aina sen mukaan, millä fiiliksellä poni on. Jos sitä selkeästi suututtaa koko maailma, voi olla parasta jättää laukanvaihdot treenaamatta... Palkitse paljon ja pienestä, äläkä koskaan rankaise vaan jätä ei-toivottu käytös vain huomioimatta. Maastakäsin kannattaa opettaa Helmeä pitämään itsensä muodossa automaattisesti, niin että se olisi sen mielestä vakiojuttu aina satuloituna, oli tunnelma mikä tahansa. Kuolaimettomia kannattaa kokeilla, kapsonillahan tämä meni kuin vanha tekijä! Yhdenkään hevosen suuhun ei kuolain oikeasti sovi, luonto ei ole sitä niin luonut, joten jos ratsu toimii kuolaimettomalla niin sehän on vain plussaa. Eikös nykyisin koulukisoissakin saa mennä ilman rautaa suussa?"
Tuttu ratsastaja oli tänään hieman vieraamman ratsun selässä. Hiirenharmaa tamma katseli leppoisalla ilmeellä ympärilleen, askellus sillä oli verkkainen ja meininki kaikin puolin rauhallinen. Se oli selkeästi vielä hieman raaka, kiemurteli ja otti välillä hieman epämittaisia askeleita. Päivän teemana tämän Rommiksi esitellyn hevosen kanssa olisikin siis todellinen perustyöskentelyn perustyöskentely, tasapaino ja itsensä kantaminen.
Roxilda osasi asiansa, mikä ei yllättänyt: aseiden kanssa ratsastaessa jos milloin painoavuilla ohjaaminen oli suorastaan elintärkeää. Aivan ensimmäiseksi Rommia heräteltiin vastaamaan apuihin nopeammin: mikäli se ei heti tullut painon mukana käännöksiin, asetuksiin ja pysähdyksiin, kapsonilla otettiin ohjalla apua. Vaikka tamma ei selkeästi mitään kiirettä pitänyt, ei se mikään tapalaiskuri ollut: jo pienen muistuttelun jälkeen alkoi keskittymiskyky löytymään niin että varsinaisiin tehtäviin päästiin käsiksi.
"Palkitse vähästä ja paljon" oli osuva motto. Aina kun Rommi vastasi pelkkään istuntaan edes vähän haettuun suuntaan, sai se kehuja ja silityksen kaulalle. Tamma oli selkeästi hyvin perso kehuille, sillä se tuntui suorastaan loistavan aina kun Roxana vähänkin ylisti hienoa pysähdystä tai pyytämättä löytynyttä asetusta. "En tiedä miten Rommia on ratsastettu ennen teille tuloa, joten minun on vaikea arvailla koulutustapoja: onko sitä yritetty opettaa kantamaan pyytämättä itsensä vai ei, ja jos on, niin miten hyvin siinä on onnistuttu. Pyöreys ja rentous pysyy kyllä hyvin, mutta meidän pitäisi saada hänet tarjoamaan käännöksissä asetusta itse" Iivari mietti ääneen, ohjeistaen sitten ratsukkoa samaan tehtävään muiden kanssa: tekemään isoa volttia avotaivutuksen kanssa. Kapsonohjasta joutui vielä melko paljon ottamaan jotta taivutus onnistui symmetrisesti, mutta hiljalleen ohjaa lähdettiin käyttämään vähemmän ja vähemmän. Roxana laski sisälonkkaansa pyytäen tammaa asettumaan sen ympäri, ottaen sitten johdattavan ohjasavun pois heti kun Rommi löysi oikean muodon. Useasti se suoristui tästä, mutta väliin tuli myös monia onnistumisia kun liike jatkui ilman ohjan apua. "Tätä kannattaa harjoitella päivittäin vaikka maastakin. Sitten kun ei tarvitse enää lainkaan ohjaa johtamaan, voitte opettaa Rommia asettumaan pois epäsuorasta ohjasta. Siihen ei kuitenkaan kannata edetä ennen kuin avotaivutukset onnistuu niin että korkeintaan ääni tai pohje auttaa istuntaa."
Ravatessa avotaivutukset tuntuivat sujuvan paljon helpommin kuin käynnissä. Suoralla uralla käyntitaivutukset eivät onnistuneet vielä täysin ohjatta, mutta ravissa yllättäen urataivutukset menivät ihan vaivatta. Rytmi oli lienee Rommille helpompi, sillä vielä suurempana yllätyksenä myös vastataivutus lähti luistamaan pienen johdattelun avulla muutaman yrityksen jälkeen keskiravissa, kun taaskaan käynnissä Rommi ei tuntunut tajuavan hommaa lainkaan ja jäi hieman pallo hukassa kiemurtelemaan sisäuralle.
"Kapson on loistava apuväline, sitä voi ja kannattaa käyttää pidemmällekin. En tiedä ratsastatteko Rommia kotona kangella, mutta jos ratsastatte, on silloin kapsoni vieläkin hyödyllisempi: hänellä on selkeästi vielä hieman harjoiteltavaa itsenäisenää työskentelyssä, ja koska kangella on vielä vaikeampi johdattaa hevosta ilman alaleuan lukittautumista kuin nivelellä, voi kapsonohjaa pitää ihan vain varmuuden vuoksikin mukana. Minä pidän esimerkiksi vielä Lunan kanssa kapsonissa ohjia ihan varalta, niin että jos hänelle tulee tenkkapoota, voin ottaa ylemmät ohjat neuvomaan. Kouluttaessa on parempi pelata varman päälle kuin ajautua vahingossa teettämään takapakkia," Iivari puheli loppukäyntejä kävelevän ratsukon vierellä. Rommi oli vielä remonttimainen, mutta se oli perusluonteeltaan varman oloinen ja kaikkinensa fiksu tamma. Siitä tulee varmasti vielä luottamuksen arvoinen destrier.
Jesse & Superb Nandor "Nandon ratsukoulutus on vielä kesken, mutta ori on yritteliäs ja kiltti, joskin hidas käynnistymään. Tälläinen valmennus olisi sille ihan onnen omiaan! Ratsastaja osaa painoavut pääpiirteittäin, mutta oppimista on vielä."
Heti ensimmäisenä jättimäisen orin nähdessään Iivari tiesi löytäneensä omalle Maggie-tammalleen sulhon. Sinisilmäinen komistus oli varsinainen katseidenkääntäjä! Lempeys ja varmuus huokui Nandosta kauas sen astellessa tyyneesti muiden hevosten, niin orien kuin tammojen, seassa.
Alkuun Nando oli verkkainen, eikä vastannut erityisen nopeasti painonsiirtoon: Iivari päätti ottaa tämän orin kanssa samanlaisen lähestymistavan kuin oman shirensä kanssa, nuo olivat kuin kaksi marjaa. Tulisi superrauhallinen varsa... Mies karisti suunnitelmoinnit päästään ja koitti keskittyä opetukseen, vaikka valehtelematta se oli hankalaa. "Shirenhevosella on ominaisuutena taipumus etupainoisuuteen ja raskauteen, mikä on nimenomaan ominaisuus eikä vika: heidät on jalostettu nojaamaan länkiin ja tekemään raskasta työtä, eikä tanssahtelemaan ratsuna. Tehtävämme ei silti ole mikään mahdoton, kunhan pidetään speksit mielessä. Enemmän kokoamista vaativat tehtävät alkavat olemaan jo todella hankalia tuon massan kanssa, mutta perusasiat Nando varmasti kykenee hoitamaan kuten muutkin. Puhumme siis selän nostamisesta ja tasapainon pitämisestä." Selittäessään Iivari samalla ohjeisti kuinka orilta lähdettäisiin pyytämään avotaivutusta ympyrällä. Kapsonilla joutui vielä paljon johdattamaan ratsun vastatessa turhan hitaasti painoon, mutta tehtävä alkoi luistamaan tunnin mittaan aina vain paremmin ja paremmin. Aluksi Iivari kulki ratsukon vierellä auttaen raipalla sisätakajalkaa hakemaan kohti painopistettä. "Voit itsekin käyttää selästä raippaa apuna. Ensin voit joutua hieman koskettamaan vuohista raipalla — näin — ja nimenomaan vain koskettamaan, ei napauttamaan. Yleensä aika pian päästään siihen että raipalla voi vain osoittaa jalkaa ja hevonen tietää mitä silloin pitää tehdä enemmän."
Nandosta ei tunnin sisään kuoriutunut mitään prima ballerinaa, mutta oli se hieman nopeuttanut vastaamistaan. Nivelkuolaimeen ei ollut koko aikana tarvinnut koskea kertaakaan, ja lopuksi avotaivutusta päästiin tekemään myös ravissa. Suoralla uralla pakka ei vielä pysynyt aivan kasassa, se kun oli paljon hankalempaa. Nandolla oli myöskin paljon enemmän painoa kannateltavana, joten tasapainon kehittyminen tehtävien tasalle vaati hieman extraponnisteluja. Ori oli liikuttavan yritteliäs: se väläytteli välillä oikein kirjaopillisia liikkeitä, kunnes pienen sivuaskeleen vuoksi menetti flownsa ja kaikki piti aloittaa alusta. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan hermostunut eikä näyttänyt menettävän uskoa osaamiseensa.
"Nando on hieno, sillä on ihailtava asenne ja siitä tulee varmasti todella loistava ratsu kunhan asioita jaksaa vain toistaa paljon. Hän kaipaa hieman extrapanostusta fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi, mutta en näe mitään syytä miksette joskus olisi täällä opettelemassa sulkutaivutuksia ja laukanvaihtoja..." Iivari puhui loppukaarron aikaan silittäessään jättimäistä otsaa. "Kotona kannattaa jatkaa avotaivutusten kanssa ensin ympyrällä. Kun se onnistuu vaivatta, siirtykää suoralle uralle. Kun sekin onnistuu, voit ruveta leikittelemään vastataivutusten kanssa: tavoitteena on että Nando pystyisi sujuvasti vaihtamaan asetusta ja johtavia jalkojaan ilman että tasapaino menee, mieluiten kaikissa askellajeissa. Se on kaiken ratsastuksen pohja, josta voi sitten valita tahtooko jalostaa koulu-, este-, askellaji- tai mitä tahansa osaamisalaa."
Ponnie & Lumon Helmi "Helmen kanssa ollaankin hiljalleen siirrytty kisailemaan Helppo A-ratoja koulupuolella. Tamma on vielä melko raakile, mutta ehkä jos ratsastajan asentoon keskityttäisiin niin ponillakin rupeaisi palaset loksahtelemaan paikalleen."
Rautias ponitamma oli eittämättä tunnin pienin osallistuja, muttei todellakaan se vähäpätöisin! Alkukäyntien aikana Helmi katseli kaula kilometrin mittaisena ympärilleen, päristen ja ihmetellen uutta paikkaa ja kaikkia vieraita ympärillään. Ponnie pitikin viisaasti myös nivelohjia käsissään, sillä vaikka mitään sähellystä ei loppujenlopuksi sattunutkaan, oli Helmestä aistittavissa aikamoiset vibat...
Pientä jännittyneisyyttä kompensoi kuitenkin ponin herkkyys, sillä painoavuilla kääntämisessä sillä ei ollut mitään ongelmaa: tuntilaisista ensimmäisenä se osasi pyörähtää takaosansa ympäri heti kun Ponnie uskalsi siirtää painonsa hurjasti takavasemmalle. Modernissa ratsastuksessa painotetaan niin paljon pysymään tikkusuorana, että monelle ratsastajalle on alkuun hankala päästää ajatuksesta irti ja kantata painoa rohkeasti käännöksen vaatima määrä. Helmen kaltaiselle todella herkkäsuiselle ratsulle tämä on paljon kivempi tapa ohjata: kuolaimeen ei tarvinnut kääntäessä vaikuttaa lainkaan. Myös asetus lonkan ympärille sujui hyvin, vaikka ensin poni tahtoikin pelkän asetuksen sijaan kääntyä laskeutuvan lonkan suuntaan.
Siinä missä muut opettivat hevosiaan tunnin teeman mukaisesti asettumaan ja kantamaan itse itseään, Helmen ja Ponnien ykköstehtävänä oli löytää jarru istunnasta. Ponilla oli nimittäin lievästi ilmaistuna virtaa... "Aluksi joudut varmasti pidättämään ohjillakin. Kannattaa käyttää ennemmin kapsonohjaa jos vain mahdollista, niin paine kuolaimessa ei lukitse alalinjaa ja täten notkauta selkää. Noin, hyvä! Palkitse heti! Jännitä samalla syvät vatsalihakset ja kuvittele nostavasi ratsua kainaloista ylös jaloillasi. Voit pikkuhiljaa lähteä jättämään ohjasapua pienemmäksi ja pienemmäksi, tähdäten siihen että Helmi yhdistäisi istuntasi muutoksen pysähdykseen."
Pikkuhiljaa poni alkoi keskittymään ja rauhoittumaan. Palkinnoksi erityisen hyvistä suorituksista, niin pysähdysten kuin taivutustenkin saralta, se sai ottaa muutaman kierroksen vapaata laukkaa. "Voit laukatessakin kokeilla painoapuja: vaikka vauhtia on tänään poniinilla paljon, pitäisi apujen silti mennä läpi vaikka maailman hurjimmassa nelistyksessä. Katsot vain ettei kukaan ole jäämässä alle, käännä vaikka ympyrälle ohjausta testataksesi."
Alkutuntiin verrattuna Helmi rentoutui lopuksi paljon. Avo- ja vastataivutukset eivät tuottaneet sille ongelmaa, ei olisi varmasti sulkutaivutuksetkaan jos niihin oltaisiin tänään ryhdytty. Ensimmäiset laukkapätkät olivat varsin kaoottisia, mutta loppujen lopuksi Ponnie sai Helmen siirtymään raviin ja siitä käyntiin jopa ilman ohjan apua. Poni oli loistavan oloinen, se näytti hyvin kevyeltä ratsastaa. Herkältä. "Tärkeintä on että Helmellä olisi ratsastaessa kivaa" Iivari tuli jutustelemaan Ponnien löysätessä tunnin jälkeen satulavyötä. "Muokkaa harjoituksia aina sen mukaan, millä fiiliksellä poni on. Jos sitä selkeästi suututtaa koko maailma, voi olla parasta jättää laukanvaihdot treenaamatta... Palkitse paljon ja pienestä, äläkä koskaan rankaise vaan jätä ei-toivottu käytös vain huomioimatta. Maastakäsin kannattaa opettaa Helmeä pitämään itsensä muodossa automaattisesti, niin että se olisi sen mielestä vakiojuttu aina satuloituna, oli tunnelma mikä tahansa. Kuolaimettomia kannattaa kokeilla, kapsonillahan tämä meni kuin vanha tekijä! Yhdenkään hevosen suuhun ei kuolain oikeasti sovi, luonto ei ole sitä niin luonut, joten jos ratsu toimii kuolaimettomalla niin sehän on vain plussaa. Eikös nykyisin koulukisoissakin saa mennä ilman rautaa suussa?"