Post by Sirius on Dec 23, 2022 9:02:38 GMT
Moirai #secret santa
#kulttuurihaaste Mind chess
Lumi oli saavuttanut Saulkrastin ja sen lähialueet. Oikeastaan ensilumi oli saapunut jo ikuisuus sitten, mutta näin joulun alla se tuntui merkitykselliseltä. Ehkä se kuuluisa joulun taika oli sekoitettu lumen joukkoon tehden lumesta lapsenomaisesti ajateltuna maagisen. Sellaisen joka kimmelsi nätisti valonsäteiden tanssiessa hangen yllä aamuauringon loisteessa kunnes ilta-auringon lasku vei säteet mukanaan yöpuulle. Yön jäljiltä linnaa ympäröivä hanki oli lähes koskematon, mitä nyt joku oli vieraillut yövuorossaan tallialueella tarkistamassa hevosten kunnon, valvontakameroitahan tallissa ei ollut, tarkistuskierrokset piti siis tehdä käsin. Onneksi Zenin yöt olivat olleet pääasiassa melko rauhallisia, kukaan ei ollut polttanut tallialuetta vielä maan tasalle, ainakaan onnistuneesti. Sitä paitsi ympäröivä lumi olisi todennäköisesti hillinnyt leviävää paloa, heidän kaikkien onnekseen.
Ilmeisesti tallin johtoportaalta löytyi jonkinlaista joulumieltä, koska eräänä päivänä Sirius oli löytänyt itsensä ilmoittautuneena tempaukseen jossa tuotaisiin joulumieltä jonkin tallin työntekijän iloksi. Joulumieltä antajat ja sitä vastaanottavat arvottiin jolloin kaikki pääsisivät antamaan ja vastaanottamaan. Käytäntö oli sekä reilu, että tasapuolinen, kenenkään ei tarvitsisi painia ongelmiensa kanssa yksin, koska he kaikki olivat samassa liemessä. Jokaiselle päätös ja toteutustavan valinta olisi yhtä iso haaste.
Siriuksen ilahdutettavaksi oli päätynyt Moirai. Kieltämättä Sirius ei ollut tavannut kyseistä työntekijää, hän tiesi vain huhupuheiden kautta hevosen menetyksestä sekä siitä, että kyseessä oli hyvin muodollinen yksilö joka muistutti omiin oloihinsa vaipunutta kaksoisveljeä Rigeliä. Tosin Rigelistä poiketen, Moirai osasi pitää rooliaan yllä tiukimmissakin tilanteissa, ainakaan Fury ei ollut onnistunut laukaisemaan täydellistä paniikkikohtausta vaikka nuorelta orilta löytyikin kokoa sekä persoonaa. Ehkä kyseessä oli vain niin kokenut tallityöntekijä, jolloin nuoren hevosen kolttoset olivat jo tuttua kauraa. Niistä ei tarvitsisi joutua paniikkiin, napakka kieltäminen tihutöiden kohdalla palautti pöljän pollen takaisin maan kamaralle.
Harmikseen kukaan ei ollut maininnut siitä hirmumyrskystä jota Moirai kävi lävitse elämässään. Siriukselle oltiin kerrottu vain miehen ilahduttamisen olevan se pääprioriteetti joulun alla, ei juurikaan mitään muuta. Kieltämättä poika oli siis kovan paikan edessä astellessa tapaamispaikkaansa jossa tuo pitäisi tavata toinen. Kuulemma Siriuksen kannattaisi etsiä hyvin pukeutuvaa, muodollista henkilöä jonka lähempi tarkastelu paljastaisi silmäpussit joiden kokoa jopa kaksosten äiti kadehtisi. Vaikka Sirius ei tuntenut tulevaa tapaamisen kohdettaan, hän ihmetteli kovin miksi ihmeessä joku kehtaisi kuvailla Moiraita noin, oli sangen ikävää suorastaan haukkua toista säälittäväksi. Mitä ihmettä jollain oli Moiraita vastaan? Vaikka Moirai ei ollut enää Siriuksen ikäinen lentämisestä haaveileva poika, Siriuskaan ei voinut välttyä tunteelta siitä, että tässä tapaamisessa oli jotain erityistä. Moirai ei ollut normaali, hänessä oli jotain kummaa.
Tapaaminen oli sovittu kirjastoon, jonkinlaiseen varattavaan ryhmätyötilaan johon joku oli toimittanutkin jo shakkilaudan jonka äärestä Sirius saamaansa kuvaukseen sopivan miehen, Moirain löysikin. Sisääntulo ryhmätyötilaan ei sisältänyt kummankaan osalta tervehdyksiä, Sirius ei halunnut häiritä eikä Moirain keskittymiskupla ollut puhjennut tulijan osattua olla tarpeeksi ääneti. Ennakkotietojensa perusteella Sirius osasi olla keskeyttämättä shakin peluuta joka miehellä oli selkeästi kesken valkoisen tornin liikkuessa laudalla varmoin ottein ennen kuin musta kuningatar eliminoi sen laudalta. Pelitilanne oli selkeästi vielä pahasti kesken loppuratkaisun rakentuessa molempien huoneessa olijoiden silmien eteen siirto siirrolta. Vaikka tilanne ei näyttänyt ulkopuolisen tai edes Siriuksen silmin dramaattiselta, se oli sitä.
Shakkilaudalla oli väistämättömästi jokin symboolinen merkitys josta Moirai kertoisi ehkä joskus, jos koskaan. Se kätki sisälleen maailman, jota mies ei näyttänyt ulkopuolisille, esityslavan jonka viimeisenä näytöksenä ei ollut tällä kertaa lentokohtaus, luojan kiitos. Ehkä kohtalo ei halunnut tapattaa toistaiseksi viihdyttävää esiintyjää vaan halusi säilyttää tuon toistaiseksi hengissä pedaten tuolle potentiaalisesti vielä sadistisempaa kohtaloa. Maailma oli julma sekä ironinen, se halusi rääkätä viatonta uhriaan vielä ainakin kerran. Moirai ei voinut mitään sille mikä tuo oli, toisin kuin yhteiskunta joka oli päättänyt määrittää tuon hylkiöksi syistä joille mies ei voinut mitään.
Sirius ei huomannut kylläkään laudan toisessa päässä pelaajaa siis Moirain itsensä lisäksi, vaikkakin Moirai vaikutti pelaavan jonkun kanssa. Oliko tilassa joku toinenkin jonka läsnäoloa Sirius ei havainnut vai kävikö Moirai itse itselleen omaa ajatustyötään läpi selkeyttääkseen itselleenkin mitä ihmettä laudalla tapahtui. Ehkä shakkilauta kuvasi hänelle jonkinlaista sisäistä kamppailua omia demoneitaan vastaan.
Shakki oli monimutkainen peli, Sirius oli kokeillut pelata sitä joskus veljeään sekä äitiään vastaan ja hävinnyt molemmat kerrat, pahasti. Mitä tuli Moirain shakin katseluun, tämän pelaaminen näytti hyvin tietoiselta ja suunnitellulta, muuten niin säälittäväksi kuvailtu tummatukka oli selkeästi omassa elementissään. Ympäröivä maailma ei voinut riistää häneltä hänen älyään. Vaikka häneltä riisuttaisiin kaikki rakastamisen arvoinen, strateginen älykkyys oli ominaisuus joka ei riippunut muista. Se ei ollut fyysinen resurssi joten sitä ei voinut ottaa pois.
Shakkiottelu kesti vielä pitkään, mutta Sirius pysyi vasten kaikkia käytösmallejaan hiljaa. Nappulamäärä laudalla väheni yksi kerrallaan, ensiksi valkoinen menetti nappuloitaan, sitten musta, sen jälkeen laudalla ei tapahtunut juurikaan mitään kiinnostavaa Siriuksen yrittäessä estää itseään kuolemasta tylsyyteen sekä tekemisen puutteeseen. Ehkä hän voisi jo aloittaa eväistä, hänelle oltiin annettu mukaan tuoreita joululeivonnaisia. Siriuksen suosikit olivat ehdottomasti piparit. Vaikka kukaan muu koko Latviassa ei olisi omannut kiinnostusta ruskeiden kovien hahmojen syömiseen, Sirius ei luopuisi piparkakku-ukoista siltikään.
Kuin varjo, Sirius huomasi Moirain liittyneen seuraansa jonkinlaisen sanomattoman sopimuksen vallitessa kaksikon välillä, vaikka todellisuudessa kyseessä oli kaksi toisilleen täysin tuntematonta ihmistä. Kun Sirius lopulta aloitti keskustelun, Moirai kertoi voittaneensa vastustajansa shakkipelissä. Sirius ei tiennyt mistä vastuksesta Moirai oli hänelle juuri kertonut, mutta oli kieltämättä iloinen toisen puolesta yllyttäen lopulta seuralaisensa koristelemaan kanssaan pipareita. Piparien koristelu toimisi varmasti taideterapiamuotona, vaikka nuoriherra Arundelilla ei ollut edes tietoa siitä mitä taideterapia edes oli.
Moirai oli tässäkin asiassa paljon Siriusta parempi, vaikutti käsityöihmiseltä jolla oli jonkinlaista taiteellista silmää piparinkoristeluun. Siriuksen onnistuessa lähinnä syömään omia tuotoksiaan, Moirai vaikutti hyödyntävän taidetta jonkinlaisena terapian keinona. Hän vaikutti kokevan näennäisesti merkityksettömät piparihahmot merkityksellisinä käyttäen tätä pientä taidehetkeä itsensä terapisoimiseen.
#kulttuurihaaste Mind chess
Lumi oli saavuttanut Saulkrastin ja sen lähialueet. Oikeastaan ensilumi oli saapunut jo ikuisuus sitten, mutta näin joulun alla se tuntui merkitykselliseltä. Ehkä se kuuluisa joulun taika oli sekoitettu lumen joukkoon tehden lumesta lapsenomaisesti ajateltuna maagisen. Sellaisen joka kimmelsi nätisti valonsäteiden tanssiessa hangen yllä aamuauringon loisteessa kunnes ilta-auringon lasku vei säteet mukanaan yöpuulle. Yön jäljiltä linnaa ympäröivä hanki oli lähes koskematon, mitä nyt joku oli vieraillut yövuorossaan tallialueella tarkistamassa hevosten kunnon, valvontakameroitahan tallissa ei ollut, tarkistuskierrokset piti siis tehdä käsin. Onneksi Zenin yöt olivat olleet pääasiassa melko rauhallisia, kukaan ei ollut polttanut tallialuetta vielä maan tasalle, ainakaan onnistuneesti. Sitä paitsi ympäröivä lumi olisi todennäköisesti hillinnyt leviävää paloa, heidän kaikkien onnekseen.
Ilmeisesti tallin johtoportaalta löytyi jonkinlaista joulumieltä, koska eräänä päivänä Sirius oli löytänyt itsensä ilmoittautuneena tempaukseen jossa tuotaisiin joulumieltä jonkin tallin työntekijän iloksi. Joulumieltä antajat ja sitä vastaanottavat arvottiin jolloin kaikki pääsisivät antamaan ja vastaanottamaan. Käytäntö oli sekä reilu, että tasapuolinen, kenenkään ei tarvitsisi painia ongelmiensa kanssa yksin, koska he kaikki olivat samassa liemessä. Jokaiselle päätös ja toteutustavan valinta olisi yhtä iso haaste.
Siriuksen ilahdutettavaksi oli päätynyt Moirai. Kieltämättä Sirius ei ollut tavannut kyseistä työntekijää, hän tiesi vain huhupuheiden kautta hevosen menetyksestä sekä siitä, että kyseessä oli hyvin muodollinen yksilö joka muistutti omiin oloihinsa vaipunutta kaksoisveljeä Rigeliä. Tosin Rigelistä poiketen, Moirai osasi pitää rooliaan yllä tiukimmissakin tilanteissa, ainakaan Fury ei ollut onnistunut laukaisemaan täydellistä paniikkikohtausta vaikka nuorelta orilta löytyikin kokoa sekä persoonaa. Ehkä kyseessä oli vain niin kokenut tallityöntekijä, jolloin nuoren hevosen kolttoset olivat jo tuttua kauraa. Niistä ei tarvitsisi joutua paniikkiin, napakka kieltäminen tihutöiden kohdalla palautti pöljän pollen takaisin maan kamaralle.
Harmikseen kukaan ei ollut maininnut siitä hirmumyrskystä jota Moirai kävi lävitse elämässään. Siriukselle oltiin kerrottu vain miehen ilahduttamisen olevan se pääprioriteetti joulun alla, ei juurikaan mitään muuta. Kieltämättä poika oli siis kovan paikan edessä astellessa tapaamispaikkaansa jossa tuo pitäisi tavata toinen. Kuulemma Siriuksen kannattaisi etsiä hyvin pukeutuvaa, muodollista henkilöä jonka lähempi tarkastelu paljastaisi silmäpussit joiden kokoa jopa kaksosten äiti kadehtisi. Vaikka Sirius ei tuntenut tulevaa tapaamisen kohdettaan, hän ihmetteli kovin miksi ihmeessä joku kehtaisi kuvailla Moiraita noin, oli sangen ikävää suorastaan haukkua toista säälittäväksi. Mitä ihmettä jollain oli Moiraita vastaan? Vaikka Moirai ei ollut enää Siriuksen ikäinen lentämisestä haaveileva poika, Siriuskaan ei voinut välttyä tunteelta siitä, että tässä tapaamisessa oli jotain erityistä. Moirai ei ollut normaali, hänessä oli jotain kummaa.
Tapaaminen oli sovittu kirjastoon, jonkinlaiseen varattavaan ryhmätyötilaan johon joku oli toimittanutkin jo shakkilaudan jonka äärestä Sirius saamaansa kuvaukseen sopivan miehen, Moirain löysikin. Sisääntulo ryhmätyötilaan ei sisältänyt kummankaan osalta tervehdyksiä, Sirius ei halunnut häiritä eikä Moirain keskittymiskupla ollut puhjennut tulijan osattua olla tarpeeksi ääneti. Ennakkotietojensa perusteella Sirius osasi olla keskeyttämättä shakin peluuta joka miehellä oli selkeästi kesken valkoisen tornin liikkuessa laudalla varmoin ottein ennen kuin musta kuningatar eliminoi sen laudalta. Pelitilanne oli selkeästi vielä pahasti kesken loppuratkaisun rakentuessa molempien huoneessa olijoiden silmien eteen siirto siirrolta. Vaikka tilanne ei näyttänyt ulkopuolisen tai edes Siriuksen silmin dramaattiselta, se oli sitä.
Shakkilaudalla oli väistämättömästi jokin symboolinen merkitys josta Moirai kertoisi ehkä joskus, jos koskaan. Se kätki sisälleen maailman, jota mies ei näyttänyt ulkopuolisille, esityslavan jonka viimeisenä näytöksenä ei ollut tällä kertaa lentokohtaus, luojan kiitos. Ehkä kohtalo ei halunnut tapattaa toistaiseksi viihdyttävää esiintyjää vaan halusi säilyttää tuon toistaiseksi hengissä pedaten tuolle potentiaalisesti vielä sadistisempaa kohtaloa. Maailma oli julma sekä ironinen, se halusi rääkätä viatonta uhriaan vielä ainakin kerran. Moirai ei voinut mitään sille mikä tuo oli, toisin kuin yhteiskunta joka oli päättänyt määrittää tuon hylkiöksi syistä joille mies ei voinut mitään.
Sirius ei huomannut kylläkään laudan toisessa päässä pelaajaa siis Moirain itsensä lisäksi, vaikkakin Moirai vaikutti pelaavan jonkun kanssa. Oliko tilassa joku toinenkin jonka läsnäoloa Sirius ei havainnut vai kävikö Moirai itse itselleen omaa ajatustyötään läpi selkeyttääkseen itselleenkin mitä ihmettä laudalla tapahtui. Ehkä shakkilauta kuvasi hänelle jonkinlaista sisäistä kamppailua omia demoneitaan vastaan.
Shakki oli monimutkainen peli, Sirius oli kokeillut pelata sitä joskus veljeään sekä äitiään vastaan ja hävinnyt molemmat kerrat, pahasti. Mitä tuli Moirain shakin katseluun, tämän pelaaminen näytti hyvin tietoiselta ja suunnitellulta, muuten niin säälittäväksi kuvailtu tummatukka oli selkeästi omassa elementissään. Ympäröivä maailma ei voinut riistää häneltä hänen älyään. Vaikka häneltä riisuttaisiin kaikki rakastamisen arvoinen, strateginen älykkyys oli ominaisuus joka ei riippunut muista. Se ei ollut fyysinen resurssi joten sitä ei voinut ottaa pois.
Shakkiottelu kesti vielä pitkään, mutta Sirius pysyi vasten kaikkia käytösmallejaan hiljaa. Nappulamäärä laudalla väheni yksi kerrallaan, ensiksi valkoinen menetti nappuloitaan, sitten musta, sen jälkeen laudalla ei tapahtunut juurikaan mitään kiinnostavaa Siriuksen yrittäessä estää itseään kuolemasta tylsyyteen sekä tekemisen puutteeseen. Ehkä hän voisi jo aloittaa eväistä, hänelle oltiin annettu mukaan tuoreita joululeivonnaisia. Siriuksen suosikit olivat ehdottomasti piparit. Vaikka kukaan muu koko Latviassa ei olisi omannut kiinnostusta ruskeiden kovien hahmojen syömiseen, Sirius ei luopuisi piparkakku-ukoista siltikään.
Kuin varjo, Sirius huomasi Moirain liittyneen seuraansa jonkinlaisen sanomattoman sopimuksen vallitessa kaksikon välillä, vaikka todellisuudessa kyseessä oli kaksi toisilleen täysin tuntematonta ihmistä. Kun Sirius lopulta aloitti keskustelun, Moirai kertoi voittaneensa vastustajansa shakkipelissä. Sirius ei tiennyt mistä vastuksesta Moirai oli hänelle juuri kertonut, mutta oli kieltämättä iloinen toisen puolesta yllyttäen lopulta seuralaisensa koristelemaan kanssaan pipareita. Piparien koristelu toimisi varmasti taideterapiamuotona, vaikka nuoriherra Arundelilla ei ollut edes tietoa siitä mitä taideterapia edes oli.
Moirai oli tässäkin asiassa paljon Siriusta parempi, vaikutti käsityöihmiseltä jolla oli jonkinlaista taiteellista silmää piparinkoristeluun. Siriuksen onnistuessa lähinnä syömään omia tuotoksiaan, Moirai vaikutti hyödyntävän taidetta jonkinlaisena terapian keinona. Hän vaikutti kokevan näennäisesti merkityksettömät piparihahmot merkityksellisinä käyttäen tätä pientä taidehetkeä itsensä terapisoimiseen.