Post by Sirius on Apr 24, 2022 13:37:16 GMT
Kirjoittajana Iivari, teksti ei ole omani
"Pyytäkää pieni avotaivutus — ja kas noin olemme taas tasapainossa."
Fred käveli letkeästi ympyrällä Siriuksen kävellessä rinnalla. Yleensä perehtyminen aloitettiin pakittamalla ratsun edessä taivutuksen näkyessä näin selkeämmin, mutta kokoero hevosen ja pojan välillä teki helpommaksi aloittaa suoraan liinapositiosta. Silti Sirius oli joutunut etsimään pisimmän puuraipan käteensä yltääkseen sivelemään ja ohjaamaan sillä tankkimaista Frediä.
"Tarkkailkaa ulkoetujalkaa. Kun se liikkuu vapaasti eikä jää liikaa rungon alle, hevonen kulkee hyvin. Entä kuinka korjaatte tilanteen jossa ratsunne puskee ulkolavalla?"
"... Avotaivutuksella?" Sirius veikkasi ja nosti salamannopeasti raipan korkeaksi esittääkseen kuinka osasi myös pyytää korjausliikkeen Frediltä. Ori teki työtä käskettyä.
"Kyllä. Mutta älkää teettäkö sitä turhaan, Fred kulkee kauniissa tasapainossa."
Knabstrup oli konkari, se osasi perusteet vaikka unissaan. Iivari oli helpottunut siitä että sai Siriuksen vaihtamaan Furyn Frediin perehdytyshevosen virkaan, sillä miksi suotta tehdä asiat vaikeiksi? Nyt nuori voisi ensin kouluttaa itsensä ja ammentaa opin myöhemmin omaan hevoseen. Sillä aikaa kun Fred opettaisi ratsuhevosen liikemekaniikan, oppimiskaaren, istunnan ja muiden apujen saloja, Sirius pystyi hiomaan luottamussuhdetta Furyyn ja saada käytösetikettiä ruunikon kalloon ellen varsinaisia ratsunoppeja.
"Älkää ajatelko askellajeja erillisinä harjoitteina. Voitte siirtyä raviin, laukkaan tai pysähdykseen muuttamalla tahtia, ei nopeutta. Kokeilkaa ottaa itse muutama raviaskel ja katsokaa seuraako Fred esimerkkiä. Kiinnittäkää huomionne schwungiin, sen tulisi pysyä yhtä puhtaana ja rentona," Iivari opasti. "Energian tulee siirtyä katkeamatta takajaloista eteen. Katkokset korjaatte palauttamalla schwungin — esimerkiksi nyt etuosa karkaa taas ulos ja liike katkeaa siihen. Avotaivutus palauttaa hevosen ympyrälinjalle."
Alku oli yleensä vaikein uusine termeineen. Schwung, hevosen liike kolmella akselilla, oli vaikea teoriassa — se tuli kokea itse. Hevosmaailma oli täynnä paradokseja: samaan aikaan tuli olla herkkä mutta vaativa; kaarevallakin uralla puhuttiin hevosen suoristamisesta vaikka se olikin taipunut; ulko- ja sisäavut vaihtoivat paikkaa sen mukaan kumpaan suuntaan taivutus tehtiin. Oli miljoona asiaa mihin piti kiinnittää huomiota samanaikaisesti.
Suunnanvaihto sujui kitkatta. Sirius vaikutti olevan nopea oppimaan, vaikkakin vilkas mieleltään. Se aiheutti väistämättä pieniä kömmähdyksiä aivan samalla tavalla huomionsa herpaannuttavan Fredin kanssa: välillä hevonen karkasi ihmisen keskittymiskuplasta, sitten ihminen hevosen, joskus koko kupla kaikui tyhjyyttään kun kumpainenkin katseli kaikkialle muualle. Iivarin pinnaa se kiristi, mutta vuosien kartuttamalla kokemuksella hän patosi kaiken viileän kohteliaan kuoren taakse. Vain aavistuksen kohonnut intonaatio paljasti mielipiteen. "Keskittykää!" oli tarkoitettu sekä neli- että kaksijalkaiselle.
Kaikesta huolimatta Sirius sai olla tyytyväinen tähänkin suoritukseen. Fred ei ollut huonoine keskittymiskykyineen mikään helpoin hevonen (vaikka tuhannesti pojan omaa oria simppelimpi), ja nyt se kesti koko puolituntisen suhteellisen hyvin läsnä. Pilkkupylly ansaitsi palkkansa.
"Pyytäkää pieni avotaivutus — ja kas noin olemme taas tasapainossa."
Fred käveli letkeästi ympyrällä Siriuksen kävellessä rinnalla. Yleensä perehtyminen aloitettiin pakittamalla ratsun edessä taivutuksen näkyessä näin selkeämmin, mutta kokoero hevosen ja pojan välillä teki helpommaksi aloittaa suoraan liinapositiosta. Silti Sirius oli joutunut etsimään pisimmän puuraipan käteensä yltääkseen sivelemään ja ohjaamaan sillä tankkimaista Frediä.
"Tarkkailkaa ulkoetujalkaa. Kun se liikkuu vapaasti eikä jää liikaa rungon alle, hevonen kulkee hyvin. Entä kuinka korjaatte tilanteen jossa ratsunne puskee ulkolavalla?"
"... Avotaivutuksella?" Sirius veikkasi ja nosti salamannopeasti raipan korkeaksi esittääkseen kuinka osasi myös pyytää korjausliikkeen Frediltä. Ori teki työtä käskettyä.
"Kyllä. Mutta älkää teettäkö sitä turhaan, Fred kulkee kauniissa tasapainossa."
Knabstrup oli konkari, se osasi perusteet vaikka unissaan. Iivari oli helpottunut siitä että sai Siriuksen vaihtamaan Furyn Frediin perehdytyshevosen virkaan, sillä miksi suotta tehdä asiat vaikeiksi? Nyt nuori voisi ensin kouluttaa itsensä ja ammentaa opin myöhemmin omaan hevoseen. Sillä aikaa kun Fred opettaisi ratsuhevosen liikemekaniikan, oppimiskaaren, istunnan ja muiden apujen saloja, Sirius pystyi hiomaan luottamussuhdetta Furyyn ja saada käytösetikettiä ruunikon kalloon ellen varsinaisia ratsunoppeja.
"Älkää ajatelko askellajeja erillisinä harjoitteina. Voitte siirtyä raviin, laukkaan tai pysähdykseen muuttamalla tahtia, ei nopeutta. Kokeilkaa ottaa itse muutama raviaskel ja katsokaa seuraako Fred esimerkkiä. Kiinnittäkää huomionne schwungiin, sen tulisi pysyä yhtä puhtaana ja rentona," Iivari opasti. "Energian tulee siirtyä katkeamatta takajaloista eteen. Katkokset korjaatte palauttamalla schwungin — esimerkiksi nyt etuosa karkaa taas ulos ja liike katkeaa siihen. Avotaivutus palauttaa hevosen ympyrälinjalle."
Alku oli yleensä vaikein uusine termeineen. Schwung, hevosen liike kolmella akselilla, oli vaikea teoriassa — se tuli kokea itse. Hevosmaailma oli täynnä paradokseja: samaan aikaan tuli olla herkkä mutta vaativa; kaarevallakin uralla puhuttiin hevosen suoristamisesta vaikka se olikin taipunut; ulko- ja sisäavut vaihtoivat paikkaa sen mukaan kumpaan suuntaan taivutus tehtiin. Oli miljoona asiaa mihin piti kiinnittää huomiota samanaikaisesti.
Suunnanvaihto sujui kitkatta. Sirius vaikutti olevan nopea oppimaan, vaikkakin vilkas mieleltään. Se aiheutti väistämättä pieniä kömmähdyksiä aivan samalla tavalla huomionsa herpaannuttavan Fredin kanssa: välillä hevonen karkasi ihmisen keskittymiskuplasta, sitten ihminen hevosen, joskus koko kupla kaikui tyhjyyttään kun kumpainenkin katseli kaikkialle muualle. Iivarin pinnaa se kiristi, mutta vuosien kartuttamalla kokemuksella hän patosi kaiken viileän kohteliaan kuoren taakse. Vain aavistuksen kohonnut intonaatio paljasti mielipiteen. "Keskittykää!" oli tarkoitettu sekä neli- että kaksijalkaiselle.
Kaikesta huolimatta Sirius sai olla tyytyväinen tähänkin suoritukseen. Fred ei ollut huonoine keskittymiskykyineen mikään helpoin hevonen (vaikka tuhannesti pojan omaa oria simppelimpi), ja nyt se kesti koko puolituntisen suhteellisen hyvin läsnä. Pilkkupylly ansaitsi palkkansa.