Post by Velna on Feb 8, 2022 0:33:19 GMT
En mä tiedä kauanko mä olin ollut Ludiksen vankina, kun se saapui mun luokseni ja yllättäen se avasi mun nilkassani olevan kahleen.
”Riisu kaikki pois.”
Mä olin jo niin heikko ja alistettu että mä en jaksanut edes laittaa toiselle vastaan ja mä tein miten Ludis käski. Seistessäni lopulta toisen edessä, se veti mut edelleen antaen karhean kätensä liikkua mun ruumiillani ja mä saatoin nähdä virneen sen kasvoilla ja lähti työntämään eteenpäin kohti ovia ja ulkoilmaa. Pakkanen poltti mun keuhkoissani ja lumi jäädytti sekä pisteli mun paljaissa jaloissani, mutta mä en tuntenut kumpaakaan koska mä en jaksanut enää välittää. Taistella. Mä vain yritin selvitä ja hiipuvalla kipinällä toivoa että joko kuolema tai joku muu pelastaisi mut tästä pinteestä vaikka en mä jotenkin jaksanut edes uskoa että mikään muu kuin kuolema voisi olla sellainen, joka tulisi pelastamaan mut tästä tilanteesta. Lopulta Ludis käski mun pysähtyä jotta se sai mun edelläni olevan oven auki, ennen kuin se työnsi mut sisään toiseen rakennukseen. Se näytti joltain pesutuvalta ja ollessani keskellä lattiaa mut käskettiin pysähtymään.
Ludis kertoi mulle mitä tulisi tapahtumaan ennen kuin tuo käskytti mut peseytymään. Mun liikkeet olivat hitaita ja voimattomia, mutta mä yritin parhaani mukaan suoriutua tehtävästä. Kai mä olin liian hidas sen mielestä, koska pian se käskytti mua toimimaan nopeammin ja kun mä olin saanut pestyä itseni, se tuumasi että olisi aika palata takaisin. Toinen ei tarjonnut minulle pyyhettä tai mitään mihin mä saisin kuivata itseni ja astuessamme ulos, pakkanen tuntui pureutuvan mun kosteaan ihooni vain pahemmin, ja mä tärisin jokaisella askeleella vain enemmän. Lopulta me päästiin takaisin lähtöpisteeseen, jossa mun annettiin pukea sen verran että toinen sai kiinnitettyä kahleen uudelleen.
”Tässähän joutuu kohta vaihtamaan taktiikkaa kun sä alat kuihtumaan vähän liikaakin. Toisaalta onneksi se on tehnyt susta noin hyvän tytön niin sua ei oo tarvinnut hetkeen taltuttaa. Tokihan sä näytit paremmalta kun sussa oli vähän enemmän muotoa” Ludiksen karhea käsi liikkui mun ruumiillani ja mä en tiennyt että mistä mä löysin voimaa, mutta mä sain lyötyä toista.
”Ai että se onkin edelleen tuollainen sisukas pikkuämmä. Voi Velna…Velna…Velna. Mä luulin että mä en tarttis tätä, mutta kai me joudutaan edes vähän palaamaan taaksepäin” sanoja siivitti se tuttu nipistävä kipu, joka aiheutui mun ihoni puhkeamisesta neulan kärjen alla ja sen hakiessa paikkansa mun suonessani, ennen kuin Ludis painoi männän alas ja huone alkoi taas pyörimään mun silmissäni, nopeammin tällä kertaa sillä aine taisi päästä leviämään helpommin mun sisälläni ja ennen kuin mä edes tajusinkaan, mä olin taju kankaalla.
[HASH]missaonvelna
”Riisu kaikki pois.”
Mä olin jo niin heikko ja alistettu että mä en jaksanut edes laittaa toiselle vastaan ja mä tein miten Ludis käski. Seistessäni lopulta toisen edessä, se veti mut edelleen antaen karhean kätensä liikkua mun ruumiillani ja mä saatoin nähdä virneen sen kasvoilla ja lähti työntämään eteenpäin kohti ovia ja ulkoilmaa. Pakkanen poltti mun keuhkoissani ja lumi jäädytti sekä pisteli mun paljaissa jaloissani, mutta mä en tuntenut kumpaakaan koska mä en jaksanut enää välittää. Taistella. Mä vain yritin selvitä ja hiipuvalla kipinällä toivoa että joko kuolema tai joku muu pelastaisi mut tästä pinteestä vaikka en mä jotenkin jaksanut edes uskoa että mikään muu kuin kuolema voisi olla sellainen, joka tulisi pelastamaan mut tästä tilanteesta. Lopulta Ludis käski mun pysähtyä jotta se sai mun edelläni olevan oven auki, ennen kuin se työnsi mut sisään toiseen rakennukseen. Se näytti joltain pesutuvalta ja ollessani keskellä lattiaa mut käskettiin pysähtymään.
Ludis kertoi mulle mitä tulisi tapahtumaan ennen kuin tuo käskytti mut peseytymään. Mun liikkeet olivat hitaita ja voimattomia, mutta mä yritin parhaani mukaan suoriutua tehtävästä. Kai mä olin liian hidas sen mielestä, koska pian se käskytti mua toimimaan nopeammin ja kun mä olin saanut pestyä itseni, se tuumasi että olisi aika palata takaisin. Toinen ei tarjonnut minulle pyyhettä tai mitään mihin mä saisin kuivata itseni ja astuessamme ulos, pakkanen tuntui pureutuvan mun kosteaan ihooni vain pahemmin, ja mä tärisin jokaisella askeleella vain enemmän. Lopulta me päästiin takaisin lähtöpisteeseen, jossa mun annettiin pukea sen verran että toinen sai kiinnitettyä kahleen uudelleen.
”Tässähän joutuu kohta vaihtamaan taktiikkaa kun sä alat kuihtumaan vähän liikaakin. Toisaalta onneksi se on tehnyt susta noin hyvän tytön niin sua ei oo tarvinnut hetkeen taltuttaa. Tokihan sä näytit paremmalta kun sussa oli vähän enemmän muotoa” Ludiksen karhea käsi liikkui mun ruumiillani ja mä en tiennyt että mistä mä löysin voimaa, mutta mä sain lyötyä toista.
”Ai että se onkin edelleen tuollainen sisukas pikkuämmä. Voi Velna…Velna…Velna. Mä luulin että mä en tarttis tätä, mutta kai me joudutaan edes vähän palaamaan taaksepäin” sanoja siivitti se tuttu nipistävä kipu, joka aiheutui mun ihoni puhkeamisesta neulan kärjen alla ja sen hakiessa paikkansa mun suonessani, ennen kuin Ludis painoi männän alas ja huone alkoi taas pyörimään mun silmissäni, nopeammin tällä kertaa sillä aine taisi päästä leviämään helpommin mun sisälläni ja ennen kuin mä edes tajusinkaan, mä olin taju kankaalla.
[HASH]missaonvelna