Post by Iivari on Jun 14, 2020 10:31:20 GMT
Ratsun kokoaminen 26.06.2020
Jo tutuksi tulleella tavalla perjantai-iltana Zenin maneesiin kokoonnutaan opetuksen merkeissä Iivari von Hoffrénin johdolla. Tunnin teemana on ratsuhevosen kokoaminen: tutkimme, mitä hevosen kehossa tapahtuu sen kootessa itseään, miksi sen naapurin Penan puskaratsunkin tulisi osata tehdä niin, ja kuinka voimme pyytää kokoamista niin maasta kuin satulastakin.
Tilaisuus on avoinna vain tallin jäsenille, eritoten hevostenhoitajille sekä yksityisenomistajille. Ratsukkopaikkoja on neljä (4), jotta opetus pysyisi intensiivisenä ja kaikki saisivat ansaitsemansa huomion. Kuunteluoppilaiden määrää ei ole rajattu, ja parvelle on vapaa pääsy.
Osallistuja saa itse päättää, tahtooko hän suorittaa tehtäviä myös ratsain. Pakollista se ei ole, ja tunninkin aikana saa vielä makustella miten tahtoo jatkaa. Satulan voi laittaa varmuuden vuoksi mikäli ei osaa heti sanoa, tahtooko nousta selkään vaiko ei.
Varustuksena kaikille hevosille (myös maastatyöstettäville) on kapsoni ja kankisuitsitus.
Pähkinänkuoressa
Osallistuminen tapahtuu tähän ketjuun viimeistään 25.06.2020. Ilmoita osallistujan sekä ratsun nimi muodossa Ratsastaja - Ratsu ja täytä tämä lomake . Osallistujia otetaan maksimissaan 4 kpl opetuksen laadun takaamiseksi. Mikäli kysyntää on, voidaan perustaa myös uusi ryhmä.
Hoitajat saavat osallistua tahtoessaan omilla nimikkohevosillaan.
Mikäli et pysty osallistumaan omalla hevosellasi/hoidokillasi tunnille, seuraavia hevosia on mahdollista lainata: Esmeralda, Topazio, Hesato tai Tuure.
Täytettävä lomake
Koska tunti on aavistuksen edistyneempi, myös kysymykset vaativat hieman pohtimista ja jo opittujen asioiden muistelemista. Valmiita lähteitä ei tällä kertaa anneta, sillä ihanteellisinta olisi tiedonhaun tapahtuvan omaa muistia selatessa. Mitä edellisillä tunneilla onkaan painonsiirroista ja hevosen muodosta puhuttu?
Osallistujat
1. Jeremy ja Ruby
2. Ilona ja Uno
3. Max ja Umbra
4. Gretchen ja Faust
Tehtävät
1. kysymys
Ratsun linja "pyöristyy" vatsalihasten aktivoimisen seurauksena. Takaosassa polvi- ja kinnerkulmat pienenevät. Hyvä huomio oli myös askeleen lyheneminen: se ei ole kiveen kirjoitettua, mutta suurimmalla osalla hevosista askelpituus muuttuu. Huomatkaa edessä pehmeä kaulan alalinja myös piaffea suorittaessa: kokoaminen tapahtuu kokonaan takaosalla, etuosa vain tulee hellästi mukana.
2. kysymys
Hevosen kokoamiseen voi käyttää apuina ääntä, kankikuolainta (tai muuta varrellista välinettä, kuten hackamorea), istuinluita tai raippamerkkiä.
3. kysymys
Kaikki osasivat ihailtavasti kertoa erikseen hevoselle opetettavista raippa-avuista sekä kankiohjan nostamisesta. Lopullinen päämäärä on kuitenkin saada yhteistyö hevosen kanssa niin pitkälle, että jo pelkkä istuinluiden kääntäminen riittää pyytämään takaosaa alemmas. Myös ääntä voi käyttää apuna: allekirjoittanut pyytää hevosiaan kokoamaan pyynnöllä "istu"...
Minkä vuoksi kokoamisessa ei voi käyttää aivan mitä tahansa kuolainta, on tarvittava vipuvaikutus: esimerkiksi normaalilla, pyörivällä rengaskuolaimella ei löysää ohjaa nostamalla saada tarpeeksi selkeää merkkiä, jolloin apu on turha ja korvattavissa muilla. Katso kuva ( i.imgur.com/pWIu2oq.jpg ) havainnollistukseen. Nyrkkisääntönä on, että matalassa muodossa työstäessä varreton kuolain (esim. rengasnivel, sidepull), korkeammassa kankivarsi (kanki, hackamore, herkillä hevosilla jopa baucher riittää). Mitä pidempi varsi, sitä pienempiä ja herkempiä apuja pystyy antamaan.
Pohkeilla (ja sitä myöten myöskään kannuksella) ei koskaan pyydetä kokoamista. Pohkeet pystyvät liikuttamaan hevosta sivuttaissuunnissa ja erikseen opetettuna myös eteenpäin, mutta varsinaisessa takaosan laskemisessa niillä ei ole osaa eikä arpaa.
Päivä oli ollut lämmin, helteinenkin, eikä taivaalla lillunut pilvenhattaraakaan. Illalla aurigon pahin pistävyys oli jo mennyttä, mutta kukaan tuskin vastusti kutsuvan viileää maneesia. Sään tiesi olevan kesälukemissa siitäkin, ettei normaalisti niin tarkkaan pukeutuneella Iivarilla ollut valkoisen paitansa lisäksi tyypillistä takkiaan, ei edes liiviä. Harvoin häntä näki ulkosalla myös ilman hattua, mikä sekin oli omiaan kertomaan heinäkuun lähestymisestä.
Lämpötiloista johtuen tunti pyrittiin pitämään niin lyhyenä kuin vain kyettiin: nopea alkuverryttely briiffin aikana, sen jälkeen kokeiltaisiin erilaisia kokoamisasteita ja lopetettaisiin heti kun tuli onnistumisia. Turha oli ketään, niin kaksi- kuin nelijalkaisiakaan, kiusata ylimääräisellä työllä.
Ryhmä oli jo tuttu, eikä varustetarkistusta enää suoritettu — tältä porukalta Iivari osasi jo vaatia taitoja, ja antaisi kyllä mielipiteensä tulla selkeäksi mikäli joku hänen luottamuksensa tulisi pettämään esimerkiksi niinkin maankaatavalla virheellä kuin vino satula. Riviin, järjesty!
Alkuun ratsuja valmisteltiin taivuttelemalla niitä kumpaiseenkiin suuntaan, ottamalla avotaivutuksilla takaosaa hereille ja etsimällä apuja paikalleen. Suurin osa työsti vaiheen maasta, mikä miellytti Iivaria suuresti. Ihmisillä on aina niin kova kiire satulaan, että oppilaiden mieltymys työstää maasta hitaiden arvojen mukaisesti ilahdutti paatuneintakin sydäntä.
Tehtävien lomassa avattiin samalla kokoamista enemmän kuin aiemmin. Läpi käytiin niin tavoiteltavat kulma-asteet, jalkojen sijainti, oma keho kuin kokoamisen kestokin.
"Nykypäivänä näkee paljon sitä, kuinka ohjalla ja pohkeella rutistetaan hevonen kasaan, enimmäkseen ns. ammattimaisella tasolla ikävä kyllä. Tällä tavalla voidaan lyhentää muotoa, mutta raipasta sille kuka kehtaa väittää moista kokoamiseksi. Jos ikinä törmäätte opettajaan, joka käskee lyhentämään ohjia jotta saisitte kasattua ratsuanne paremmin, lähtekää ja älkää ihmeessä maksako moisesta roskasta senttiäkään."
Tunti sisälsi paljon samankaltaisia suoria sanoja, mikäli oli tuttua, mutta myös hieman tavanomaista terävämpää. Helle sai Iivarin olon tukalaksi, ja se ei jäänyt epäselväksi.
Hiostavasta olotilasta huolimatta opettaja oli tänään tyytyväinen ryhmäänsä — kyllä, kaikkiin, siitäkin huolimatta että osa hevosista ei meinannut aina pysyä lestissään. Liiasta hallinnasta irtipäästäminen on vaikeaa mikäli on siihen ratsastustapaan oppinut, mutta perusasiat olivat suurimmalle osalle jääneet hyvin haltuun, eikä esimerkiksi ohjien käytöstä ollut tarvetta huomauttaa kenellekään. Vitaliya oli puolitosissaan naureskellut vakio-oppilaiden olevan Iivarin iskuryhmä, eikä hän ollut kovin kaukana totuudesta.
Jeremy ja Ruby
Voisi kuvitella ettei Ruby jaksaisi näin kuumalla säällä heittäytyä hankalaksi, mutta nähtävästi hikihelle vain suututti tammaa entistä enemmän. Aluksi kladrub oli sitä mieltä, ettei tässä nyt viitsisi lähteä mitään tekemään, ja kun Jeremy kauniisti pyysi liikkumaan vähän enemmän, tuli ensimmäinen kiukkuinen vinkaisu ja hampaidennaksuttelu. "Juokse ukko itse!" ei olisi neitihevonen voinut mielipidettään selkeämmin kertoa.
Alkubriiffauksen aikana Jeremy joutui käyttämään kaikkia suostuttelijanlahjojaan saadakseen Rubyn mukaan juttuun. Tehtävät pidettiin helppoina, välissä oli useampi hengähdystauko, ja kehuja piti antaa kimolle tykkitulena, mutta lopulta rankka työ palkittiin ja Ruby alkoi näyttämään ihan valmiilta varsinaisiin tehtäviin. Sen korvat pysyivät hyvin ohjaajaansa kohden, eikä protesteja ollut muutamaan kierrokseen tullut.
Ärtymys palasi Rubyn kasvoille kuitenkin heti, kun helppojen taivutusten sijaan lähdettiinkin kokoamaan käyntiä. Tamma kyllä selkeästi tunnisti avut joita satulasta tuli — kohoava kankiohja, raippa osoittamassa takamusta, mutta neiti oli selkeästi sitä mieltä että lisätyötä ei tarvitsisi tulla. Se ei reagoinut apuihin mitenkään, ja kun Jeremy kosketti raipan kärjellä kevyesti hevosen ihoa vahvistaakseen merkkiä, veti Ruby liinat kiinni nostamalla turvan taivaisiin. Jälleen palattiin takaisin maanittelun ja tehtävien helpoiksi pilkkomisen pariin.
Muutaman edellämainitun takapakin jälkeen Ruby alkoi vihdoin ymmärtämään mikä oli homman nimi. Hyvän mielen takeeksi harjoittelu päätettiin nopeaan onnistumiseen: kun kimo siirsi painoaan paikallaan ja kasasi hieman kaikissa askellajeissa, jopa hankalassa käynnissä, Jeremy hyppäsi alas satulasta ja jäi kävelyttämään kärttyratsuaan muiden vielä hiema jatkaessa. Parempi lopettaa lyhyeen kuin odottaa hyvän flow:n kääntyvän, varsinkin Rubyn kaltaisten persoonien kanssa treenatessa.
Ilona ja Uno
Tämä kaksikko sai verrytellä jokseenkin rauhassa, sillä aihetta oltiin läpikäyty jo paljon yksityisopetuksessa. Tarvetta varsinaiselle briiffaukselle ei siis ollut, vaikkakin Iivari tenttasi vaadittuja polvikulmien astelukuja — mikä oli keskivertoratsun avoin muoto, entä kuinka pieneksi kulma pienimmillään pystyi kutistumaan? Entä kinnerkulma?
Uno oli innokas, mutta kevääseen nähden herran meno oli jo hieman päässyt laantumaan. Suurimmaksi haasteeksi osoittautuikin painopisteen siirtely. Uno reagoi nopeasti jokaisella akselilla tapahtuneisiin muutoksiin, mikä aiheutti sekä äkkipysähdyksiä, spurtteja kuin sivuaskeleitakin. Tahattomasti kaksikko esitteli korkeampia liikkeitä kuin tarvis: horjahdus taakse ja refleksinomainen käden nosto kohotti etuosaa irti maasta levadeen, josta äkkinäinen tasapainon korjaus edemmäs sai Unon jatkamaan mezairiin.
"Liikaa, liikaa! Matalampi muoto, koita uudestaan."
Pitkälle koulutetun hevosen kanssa voisi luulla tehtävien olevan helppoa kuin leivänteko, mutta toisin oli totuus. Oma istunta oli hiottava pilkuntarkaksi ja säntilliseksi, jokainen pienikin ele harkituksi, jotta liikkeet pysyisivät vaaditulla tasolla. Unon ratsastaminen on kuin hyvin kevyellä kiikkulaudalla tasapainottelua, ja ironisesti se oli ryhmästä kenties vaikein saada esittämään harmonista koottua laukkaa, ravista ja käynnistä puhumattakaan. Hiemankaan liian vahvat avut saivat ylityöskentelevän orin tarjoamaan kaikkea koulukäynnistä piaffeen ja siitä terre á terreen.
Unon kanssa työskentely kesti pisimpään. Iivari vaati nähdä siistit siirtymät sarjassa keskikäynti - koottu ravi - koottu laukka - koulukäynti - koulupysähdys, jankaten samaa tehtävää niin kauan että koko setti saatiin ilman yhtään ainutta ylilyöntiä. Kokoamisen kanssa tällä parilla ei ole todellakaan mitään ongelmaa, mutta asteen säätelyssä oli vielä hiomista.
Itsenäisiksi harjoitteiksi parille kehiteltiin siirtymäsarjoja askellajin sisällä. Unon tapauksessa se oli helpoin laukassa.
"Leikittele kokoamisella lyhyitä pätkiä kerrallaan, harjoita omaa kehoa etsimään paikkansa jokaisessa kokoamisasteessa erikseen. Hae pieniä muutoksia. Unon kohdalla ratsastustaidosta kertoo enemmän siirtyminen harjoituslaukasta koottuun laukkaan kuin koulukäynnistä passageen."
Max ja Umbra
Vaikka Maxin ei voinutkaan sanoa olevan kovin korkeilla pisteillä Iivarin silmissä tällä hetkellä, oli silti helpotus nähdä mies työstämässä jälleen Umbran kanssa. Herkkäsieluiset ja -nahkaiset sopivat hyvin toisilleen, ja tamma tuntui saavan nurinkurista turvaa saksalaisen haavoittuvaisesta mielestä.
"Voit vaatia Umbralta samalla normaaliin tapaan. Saataisiin se varsakin sieltä vielä ulos," Iivari ohjeisti heti alkutaivuttelujen aikana. Laskettu aika oli mennyt ohi, eikä vahatippoja näkynyt missään — eikä sen puoleen varsavatsaakaan, vaikka selkeästi kupeiden sisällä joku aika-ajoin myllersi. Jos liikunta ei saisi Umbraa harkitsemaan varsomista, niin kohta oltaisiin pulassa. Siksi jo heti avotaivutuksista alkaen tammalta pyydettiin tehokasta suoriutumista, puhumattakaan illan varsinaisista tehtävistä.
Vatsalihaksien rutistelu oli selkeästi viimeisillään kantavalle Umbralle suuri koetus. Sen verran armoa varsapihtarille annettiin, ettei paikoiltaan ja käynnissä tarvinnut tehdä kuin kevyitä painonsiirtoja: muutaman asteen muutos kulmauksissa riitti, sillä sen enempää tarjotessa hevosen ilme muuttui tukalaksi. Ravissa ja laukassa kokoaminen näytti paljon helpommalta, kun lopputunnista Max otti Umbran liinaotteeseen ympärilleen.
"Muista oma positio, ei liikkeen eteen eikä taakse. Kohota raippaa hieman ylemmäs — noin. Kokoa omaa askellusta. Hevonen ei tanssi sinulle, vaan te yhdessä. Vielä kerran!"
Kankikuolainta ei tänään tarvittu kuin aluksi paikallaan kootessa. Umbra koitti parhaansa mukaan seurata kohoavaa kättä, vaikka vatsa ja rakenne hieman tulivatkin vastaan. Suorastaan liikuttavan rehellisesti se tarjosi parastaan, kuunnellen koko lyhyen treenin ajan kauniisti Maxia.
Ainoa asia mitä Umbra ei antanut, oli merkit varsomisesta.
Gretchen ja Faust
Kun mainittiin etteivät kaikki hevoset pysyneet lestissään, ei liene jäänyt epäselväksi kenestä puhuttiin... Kuumasta säästä huolimatta Faust oli yhtä tulta ja tappuraa, vaikkakin se oli myönnettävä että ehkäpä helle oli pahimman terän sähikäisen palloilusta vienyt.
Aluksi Gretchenin oli työstettävä Faustia todella intensiivisesti. Hän kulki orin edellä pienentäen ja suurentaen ympyröitä, tarttuen heti ensimmäiseenkin huonoon askeleeseen. Kun rautiaan piti jatkuvasti työn touhussa, se ei ehtinyt miettiä machoamista. Pienetkin katkokset kostautuivat heti pyörimisellä, orin kiihkeällä huutamisella ja kavioiden huitomisella. Kerran oli lähellä ettei Gretchen saanut osumaa otsaansa Faustin kavahtaessa naisen ollessa tuon edellä.
"Hmmn, ehkä on turvallisinta että nouset satulaan..."
Ainakaan Gretchenin ei tarvinnut enää miettiä, mistä suunnasta saisi hevosen syliinsä. Satulassa hän kieltämättä vaikutti jopa rennommalta, mikä peilaantui heti myös Faustissa. Se pörhisteli edelleen, mutta ei vaatinut enää kapsonohjaan tuntumaa pysyäkseen poissa muiden kimpusta. Edistystä, edistystä!
Kokoaminen itsessään ei tuottanut Faustille ongelmaa: enemmän sillä tuppasi olemaan samanlaista ylilyöntitaipuisuutta kuin Unolla, tosin hieman siedettävämmissä määrin. Ravin ja laukan kokoaminen ei ollut homma eikä mikään, Gretchen istui hyvin ja tasapainossa Faustin teatraalisista espanjalaismooveista huolimatta. Sen sijaan käynnin kokoaminen tuotti päänvaivaa orin mieluummin tarjotessa koulupysähdystä.
"Kokeile jättää kaikki muut avut pois, siirrä vain painopistettä taakse."
Kanki- ja raippa-apujen poisjättäminen loivensi liikkeitä vaaditusti, ja muutamia todella kauniita pätkiä tuli nähtyä. Missään vaiheessa ei tullut kokonaista kierrosta ilman pientäkään Faustin väkkäröintiä, mutta silminnähden helpommin se palasi jo kuulolle kuin edellisellä opetuskerralla. Tästä Iivari tiesi heti itsenäistä työtä tapahtuneen, mistä hän oli hyvillään. Faust oli hevonen, joka antoi paljon kun sen kanssa vain jaksoi tehdä pitkään työtä, ja Gretchen tulisi sen kyllä vielä aikanaan huomaamaan.
Jo tutuksi tulleella tavalla perjantai-iltana Zenin maneesiin kokoonnutaan opetuksen merkeissä Iivari von Hoffrénin johdolla. Tunnin teemana on ratsuhevosen kokoaminen: tutkimme, mitä hevosen kehossa tapahtuu sen kootessa itseään, miksi sen naapurin Penan puskaratsunkin tulisi osata tehdä niin, ja kuinka voimme pyytää kokoamista niin maasta kuin satulastakin.
Tilaisuus on avoinna vain tallin jäsenille, eritoten hevostenhoitajille sekä yksityisenomistajille. Ratsukkopaikkoja on neljä (4), jotta opetus pysyisi intensiivisenä ja kaikki saisivat ansaitsemansa huomion. Kuunteluoppilaiden määrää ei ole rajattu, ja parvelle on vapaa pääsy.
Osallistuja saa itse päättää, tahtooko hän suorittaa tehtäviä myös ratsain. Pakollista se ei ole, ja tunninkin aikana saa vielä makustella miten tahtoo jatkaa. Satulan voi laittaa varmuuden vuoksi mikäli ei osaa heti sanoa, tahtooko nousta selkään vaiko ei.
Varustuksena kaikille hevosille (myös maastatyöstettäville) on kapsoni ja kankisuitsitus.
Pähkinänkuoressa
- Perjantaina 26.06.2020, VIP 25.06.2020. Tunti alkaa klo 18:00, ja jatkuu niin pitkään kuin tarvis on.
- Opettajana Iivari von Hoffrén
- Avoin vain Zenin tallilaisille. Osallistuakseen on omistettava vähintään maasta-alkajan merkki, ratsain suorittamiseen on oltava vähintään Taiteenalkaja. Yksityishevosille voi saada lainaan kapsonin, kangen ja puuraipan, mikäli omalta hevoselta ne puuttuvat.
- Osallistuminen tapahtuu ilmoittautumalla ja täyttämällä lyhyt lomake, jonka vastausten perusteella muodostuu opetuksen sisältö.
- Jokainen osallistujaa min. 100 sanan mittaisen valmennuskertomuksen ja Maastaharjoittaja/Taiteenharjoittaja-merkin, riippuen tunnin suoritustavasta.
Maastaharjoittaja ja/tai Taiteenharjoittaja
OsallistuminenOsallistuminen tapahtuu tähän ketjuun viimeistään 25.06.2020. Ilmoita osallistujan sekä ratsun nimi muodossa Ratsastaja - Ratsu ja täytä tämä lomake . Osallistujia otetaan maksimissaan 4 kpl opetuksen laadun takaamiseksi. Mikäli kysyntää on, voidaan perustaa myös uusi ryhmä.
Hoitajat saavat osallistua tahtoessaan omilla nimikkohevosillaan.
Mikäli et pysty osallistumaan omalla hevosellasi/hoidokillasi tunnille, seuraavia hevosia on mahdollista lainata: Esmeralda, Topazio, Hesato tai Tuure.
Täytettävä lomake
Koska tunti on aavistuksen edistyneempi, myös kysymykset vaativat hieman pohtimista ja jo opittujen asioiden muistelemista. Valmiita lähteitä ei tällä kertaa anneta, sillä ihanteellisinta olisi tiedonhaun tapahtuvan omaa muistia selatessa. Mitä edellisillä tunneilla onkaan painonsiirroista ja hevosen muodosta puhuttu?
Osallistujat
1. Jeremy ja Ruby
2. Ilona ja Uno
3. Max ja Umbra
4. Gretchen ja Faust
Tehtävät
1. kysymys
Ratsun linja "pyöristyy" vatsalihasten aktivoimisen seurauksena. Takaosassa polvi- ja kinnerkulmat pienenevät. Hyvä huomio oli myös askeleen lyheneminen: se ei ole kiveen kirjoitettua, mutta suurimmalla osalla hevosista askelpituus muuttuu. Huomatkaa edessä pehmeä kaulan alalinja myös piaffea suorittaessa: kokoaminen tapahtuu kokonaan takaosalla, etuosa vain tulee hellästi mukana.
2. kysymys
Hevosen kokoamiseen voi käyttää apuina ääntä, kankikuolainta (tai muuta varrellista välinettä, kuten hackamorea), istuinluita tai raippamerkkiä.
3. kysymys
Kaikki osasivat ihailtavasti kertoa erikseen hevoselle opetettavista raippa-avuista sekä kankiohjan nostamisesta. Lopullinen päämäärä on kuitenkin saada yhteistyö hevosen kanssa niin pitkälle, että jo pelkkä istuinluiden kääntäminen riittää pyytämään takaosaa alemmas. Myös ääntä voi käyttää apuna: allekirjoittanut pyytää hevosiaan kokoamaan pyynnöllä "istu"...
Minkä vuoksi kokoamisessa ei voi käyttää aivan mitä tahansa kuolainta, on tarvittava vipuvaikutus: esimerkiksi normaalilla, pyörivällä rengaskuolaimella ei löysää ohjaa nostamalla saada tarpeeksi selkeää merkkiä, jolloin apu on turha ja korvattavissa muilla. Katso kuva ( i.imgur.com/pWIu2oq.jpg ) havainnollistukseen. Nyrkkisääntönä on, että matalassa muodossa työstäessä varreton kuolain (esim. rengasnivel, sidepull), korkeammassa kankivarsi (kanki, hackamore, herkillä hevosilla jopa baucher riittää). Mitä pidempi varsi, sitä pienempiä ja herkempiä apuja pystyy antamaan.
Pohkeilla (ja sitä myöten myöskään kannuksella) ei koskaan pyydetä kokoamista. Pohkeet pystyvät liikuttamaan hevosta sivuttaissuunnissa ja erikseen opetettuna myös eteenpäin, mutta varsinaisessa takaosan laskemisessa niillä ei ole osaa eikä arpaa.
Päivä oli ollut lämmin, helteinenkin, eikä taivaalla lillunut pilvenhattaraakaan. Illalla aurigon pahin pistävyys oli jo mennyttä, mutta kukaan tuskin vastusti kutsuvan viileää maneesia. Sään tiesi olevan kesälukemissa siitäkin, ettei normaalisti niin tarkkaan pukeutuneella Iivarilla ollut valkoisen paitansa lisäksi tyypillistä takkiaan, ei edes liiviä. Harvoin häntä näki ulkosalla myös ilman hattua, mikä sekin oli omiaan kertomaan heinäkuun lähestymisestä.
Lämpötiloista johtuen tunti pyrittiin pitämään niin lyhyenä kuin vain kyettiin: nopea alkuverryttely briiffin aikana, sen jälkeen kokeiltaisiin erilaisia kokoamisasteita ja lopetettaisiin heti kun tuli onnistumisia. Turha oli ketään, niin kaksi- kuin nelijalkaisiakaan, kiusata ylimääräisellä työllä.
Ryhmä oli jo tuttu, eikä varustetarkistusta enää suoritettu — tältä porukalta Iivari osasi jo vaatia taitoja, ja antaisi kyllä mielipiteensä tulla selkeäksi mikäli joku hänen luottamuksensa tulisi pettämään esimerkiksi niinkin maankaatavalla virheellä kuin vino satula. Riviin, järjesty!
Alkuun ratsuja valmisteltiin taivuttelemalla niitä kumpaiseenkiin suuntaan, ottamalla avotaivutuksilla takaosaa hereille ja etsimällä apuja paikalleen. Suurin osa työsti vaiheen maasta, mikä miellytti Iivaria suuresti. Ihmisillä on aina niin kova kiire satulaan, että oppilaiden mieltymys työstää maasta hitaiden arvojen mukaisesti ilahdutti paatuneintakin sydäntä.
Tehtävien lomassa avattiin samalla kokoamista enemmän kuin aiemmin. Läpi käytiin niin tavoiteltavat kulma-asteet, jalkojen sijainti, oma keho kuin kokoamisen kestokin.
"Nykypäivänä näkee paljon sitä, kuinka ohjalla ja pohkeella rutistetaan hevonen kasaan, enimmäkseen ns. ammattimaisella tasolla ikävä kyllä. Tällä tavalla voidaan lyhentää muotoa, mutta raipasta sille kuka kehtaa väittää moista kokoamiseksi. Jos ikinä törmäätte opettajaan, joka käskee lyhentämään ohjia jotta saisitte kasattua ratsuanne paremmin, lähtekää ja älkää ihmeessä maksako moisesta roskasta senttiäkään."
Tunti sisälsi paljon samankaltaisia suoria sanoja, mikäli oli tuttua, mutta myös hieman tavanomaista terävämpää. Helle sai Iivarin olon tukalaksi, ja se ei jäänyt epäselväksi.
Hiostavasta olotilasta huolimatta opettaja oli tänään tyytyväinen ryhmäänsä — kyllä, kaikkiin, siitäkin huolimatta että osa hevosista ei meinannut aina pysyä lestissään. Liiasta hallinnasta irtipäästäminen on vaikeaa mikäli on siihen ratsastustapaan oppinut, mutta perusasiat olivat suurimmalle osalle jääneet hyvin haltuun, eikä esimerkiksi ohjien käytöstä ollut tarvetta huomauttaa kenellekään. Vitaliya oli puolitosissaan naureskellut vakio-oppilaiden olevan Iivarin iskuryhmä, eikä hän ollut kovin kaukana totuudesta.
Jeremy ja Ruby
Voisi kuvitella ettei Ruby jaksaisi näin kuumalla säällä heittäytyä hankalaksi, mutta nähtävästi hikihelle vain suututti tammaa entistä enemmän. Aluksi kladrub oli sitä mieltä, ettei tässä nyt viitsisi lähteä mitään tekemään, ja kun Jeremy kauniisti pyysi liikkumaan vähän enemmän, tuli ensimmäinen kiukkuinen vinkaisu ja hampaidennaksuttelu. "Juokse ukko itse!" ei olisi neitihevonen voinut mielipidettään selkeämmin kertoa.
Alkubriiffauksen aikana Jeremy joutui käyttämään kaikkia suostuttelijanlahjojaan saadakseen Rubyn mukaan juttuun. Tehtävät pidettiin helppoina, välissä oli useampi hengähdystauko, ja kehuja piti antaa kimolle tykkitulena, mutta lopulta rankka työ palkittiin ja Ruby alkoi näyttämään ihan valmiilta varsinaisiin tehtäviin. Sen korvat pysyivät hyvin ohjaajaansa kohden, eikä protesteja ollut muutamaan kierrokseen tullut.
Ärtymys palasi Rubyn kasvoille kuitenkin heti, kun helppojen taivutusten sijaan lähdettiinkin kokoamaan käyntiä. Tamma kyllä selkeästi tunnisti avut joita satulasta tuli — kohoava kankiohja, raippa osoittamassa takamusta, mutta neiti oli selkeästi sitä mieltä että lisätyötä ei tarvitsisi tulla. Se ei reagoinut apuihin mitenkään, ja kun Jeremy kosketti raipan kärjellä kevyesti hevosen ihoa vahvistaakseen merkkiä, veti Ruby liinat kiinni nostamalla turvan taivaisiin. Jälleen palattiin takaisin maanittelun ja tehtävien helpoiksi pilkkomisen pariin.
Muutaman edellämainitun takapakin jälkeen Ruby alkoi vihdoin ymmärtämään mikä oli homman nimi. Hyvän mielen takeeksi harjoittelu päätettiin nopeaan onnistumiseen: kun kimo siirsi painoaan paikallaan ja kasasi hieman kaikissa askellajeissa, jopa hankalassa käynnissä, Jeremy hyppäsi alas satulasta ja jäi kävelyttämään kärttyratsuaan muiden vielä hiema jatkaessa. Parempi lopettaa lyhyeen kuin odottaa hyvän flow:n kääntyvän, varsinkin Rubyn kaltaisten persoonien kanssa treenatessa.
Ilona ja Uno
Tämä kaksikko sai verrytellä jokseenkin rauhassa, sillä aihetta oltiin läpikäyty jo paljon yksityisopetuksessa. Tarvetta varsinaiselle briiffaukselle ei siis ollut, vaikkakin Iivari tenttasi vaadittuja polvikulmien astelukuja — mikä oli keskivertoratsun avoin muoto, entä kuinka pieneksi kulma pienimmillään pystyi kutistumaan? Entä kinnerkulma?
Uno oli innokas, mutta kevääseen nähden herran meno oli jo hieman päässyt laantumaan. Suurimmaksi haasteeksi osoittautuikin painopisteen siirtely. Uno reagoi nopeasti jokaisella akselilla tapahtuneisiin muutoksiin, mikä aiheutti sekä äkkipysähdyksiä, spurtteja kuin sivuaskeleitakin. Tahattomasti kaksikko esitteli korkeampia liikkeitä kuin tarvis: horjahdus taakse ja refleksinomainen käden nosto kohotti etuosaa irti maasta levadeen, josta äkkinäinen tasapainon korjaus edemmäs sai Unon jatkamaan mezairiin.
"Liikaa, liikaa! Matalampi muoto, koita uudestaan."
Pitkälle koulutetun hevosen kanssa voisi luulla tehtävien olevan helppoa kuin leivänteko, mutta toisin oli totuus. Oma istunta oli hiottava pilkuntarkaksi ja säntilliseksi, jokainen pienikin ele harkituksi, jotta liikkeet pysyisivät vaaditulla tasolla. Unon ratsastaminen on kuin hyvin kevyellä kiikkulaudalla tasapainottelua, ja ironisesti se oli ryhmästä kenties vaikein saada esittämään harmonista koottua laukkaa, ravista ja käynnistä puhumattakaan. Hiemankaan liian vahvat avut saivat ylityöskentelevän orin tarjoamaan kaikkea koulukäynnistä piaffeen ja siitä terre á terreen.
Unon kanssa työskentely kesti pisimpään. Iivari vaati nähdä siistit siirtymät sarjassa keskikäynti - koottu ravi - koottu laukka - koulukäynti - koulupysähdys, jankaten samaa tehtävää niin kauan että koko setti saatiin ilman yhtään ainutta ylilyöntiä. Kokoamisen kanssa tällä parilla ei ole todellakaan mitään ongelmaa, mutta asteen säätelyssä oli vielä hiomista.
Itsenäisiksi harjoitteiksi parille kehiteltiin siirtymäsarjoja askellajin sisällä. Unon tapauksessa se oli helpoin laukassa.
"Leikittele kokoamisella lyhyitä pätkiä kerrallaan, harjoita omaa kehoa etsimään paikkansa jokaisessa kokoamisasteessa erikseen. Hae pieniä muutoksia. Unon kohdalla ratsastustaidosta kertoo enemmän siirtyminen harjoituslaukasta koottuun laukkaan kuin koulukäynnistä passageen."
Max ja Umbra
Vaikka Maxin ei voinutkaan sanoa olevan kovin korkeilla pisteillä Iivarin silmissä tällä hetkellä, oli silti helpotus nähdä mies työstämässä jälleen Umbran kanssa. Herkkäsieluiset ja -nahkaiset sopivat hyvin toisilleen, ja tamma tuntui saavan nurinkurista turvaa saksalaisen haavoittuvaisesta mielestä.
"Voit vaatia Umbralta samalla normaaliin tapaan. Saataisiin se varsakin sieltä vielä ulos," Iivari ohjeisti heti alkutaivuttelujen aikana. Laskettu aika oli mennyt ohi, eikä vahatippoja näkynyt missään — eikä sen puoleen varsavatsaakaan, vaikka selkeästi kupeiden sisällä joku aika-ajoin myllersi. Jos liikunta ei saisi Umbraa harkitsemaan varsomista, niin kohta oltaisiin pulassa. Siksi jo heti avotaivutuksista alkaen tammalta pyydettiin tehokasta suoriutumista, puhumattakaan illan varsinaisista tehtävistä.
Vatsalihaksien rutistelu oli selkeästi viimeisillään kantavalle Umbralle suuri koetus. Sen verran armoa varsapihtarille annettiin, ettei paikoiltaan ja käynnissä tarvinnut tehdä kuin kevyitä painonsiirtoja: muutaman asteen muutos kulmauksissa riitti, sillä sen enempää tarjotessa hevosen ilme muuttui tukalaksi. Ravissa ja laukassa kokoaminen näytti paljon helpommalta, kun lopputunnista Max otti Umbran liinaotteeseen ympärilleen.
"Muista oma positio, ei liikkeen eteen eikä taakse. Kohota raippaa hieman ylemmäs — noin. Kokoa omaa askellusta. Hevonen ei tanssi sinulle, vaan te yhdessä. Vielä kerran!"
Kankikuolainta ei tänään tarvittu kuin aluksi paikallaan kootessa. Umbra koitti parhaansa mukaan seurata kohoavaa kättä, vaikka vatsa ja rakenne hieman tulivatkin vastaan. Suorastaan liikuttavan rehellisesti se tarjosi parastaan, kuunnellen koko lyhyen treenin ajan kauniisti Maxia.
Ainoa asia mitä Umbra ei antanut, oli merkit varsomisesta.
Gretchen ja Faust
Kun mainittiin etteivät kaikki hevoset pysyneet lestissään, ei liene jäänyt epäselväksi kenestä puhuttiin... Kuumasta säästä huolimatta Faust oli yhtä tulta ja tappuraa, vaikkakin se oli myönnettävä että ehkäpä helle oli pahimman terän sähikäisen palloilusta vienyt.
Aluksi Gretchenin oli työstettävä Faustia todella intensiivisesti. Hän kulki orin edellä pienentäen ja suurentaen ympyröitä, tarttuen heti ensimmäiseenkin huonoon askeleeseen. Kun rautiaan piti jatkuvasti työn touhussa, se ei ehtinyt miettiä machoamista. Pienetkin katkokset kostautuivat heti pyörimisellä, orin kiihkeällä huutamisella ja kavioiden huitomisella. Kerran oli lähellä ettei Gretchen saanut osumaa otsaansa Faustin kavahtaessa naisen ollessa tuon edellä.
"Hmmn, ehkä on turvallisinta että nouset satulaan..."
Ainakaan Gretchenin ei tarvinnut enää miettiä, mistä suunnasta saisi hevosen syliinsä. Satulassa hän kieltämättä vaikutti jopa rennommalta, mikä peilaantui heti myös Faustissa. Se pörhisteli edelleen, mutta ei vaatinut enää kapsonohjaan tuntumaa pysyäkseen poissa muiden kimpusta. Edistystä, edistystä!
Kokoaminen itsessään ei tuottanut Faustille ongelmaa: enemmän sillä tuppasi olemaan samanlaista ylilyöntitaipuisuutta kuin Unolla, tosin hieman siedettävämmissä määrin. Ravin ja laukan kokoaminen ei ollut homma eikä mikään, Gretchen istui hyvin ja tasapainossa Faustin teatraalisista espanjalaismooveista huolimatta. Sen sijaan käynnin kokoaminen tuotti päänvaivaa orin mieluummin tarjotessa koulupysähdystä.
"Kokeile jättää kaikki muut avut pois, siirrä vain painopistettä taakse."
Kanki- ja raippa-apujen poisjättäminen loivensi liikkeitä vaaditusti, ja muutamia todella kauniita pätkiä tuli nähtyä. Missään vaiheessa ei tullut kokonaista kierrosta ilman pientäkään Faustin väkkäröintiä, mutta silminnähden helpommin se palasi jo kuulolle kuin edellisellä opetuskerralla. Tästä Iivari tiesi heti itsenäistä työtä tapahtuneen, mistä hän oli hyvillään. Faust oli hevonen, joka antoi paljon kun sen kanssa vain jaksoi tehdä pitkään työtä, ja Gretchen tulisi sen kyllä vielä aikanaan huomaamaan.