Post by Moirai on Jun 1, 2020 10:16:37 GMT
Jokainen rakastaa tarinoiden salaperäisiä ja hiljaisia, synkän menneisyyden omistavia, suorastaan sydäntä raastavaa draamaa tihkuvia hahmoja. Mikään ei ole niin koukuttavaa kuin jännittävä tarina, joka saa rintasi pakahtumaan ja kämmenesi hikoamaan kun mietit, mitä tapahtuu kun käännät sivua.
Mutta entäpä sitten, kun ymmärrät olevasi se piruparka, joka joutuu elämään juurikin sen tarinan päähahmona?
Moirai Schwarz täyttää pian 18. Sveitsiläissyntyinen nuori mies tulee rikkaasta - siis hyvin rikkaasta - perheestä, jonka maine ja mammona soljuu sujuvasti kansainvälisten bisnespohattojen kieliltä. Perhe on vaikutusvaltainen, vaikkakin jokseenkin vanhoolliseksi jämähtänyt elämäntavoiltaan ja ajatusmaailmaltaan. Voisi siis kuvitella, että Moirain elämä ei voi olla kovinkaan hankalaa. Usko pois, sitä toivoo hän varmasti itsekin.
Pitkähkö ja hoikaksi jäänyt Moirai eroaa jo pelkän ulkonäkönsä puolesta normaaliksi luokitellusta miehenalusta. Kymmenen vuoden iässä puhjennut vitiligo, eli ihon pigmenttihäiriö, on varmasti ensimmäinen katseita kääntävä piirre. Vaikka myönnettäköön, Moirai on varsin säälittävän näköinen tapaus sisään käännettyjen hartioidensa sekä tummien silmänalusiensa kanssa..
Mutta kohtalo ei suinkaan ole Moiraita säälinyt, sillä ei siinä vielä kaikki.
Moirain täyttäessä kaksitoista poika oli alkanut osoittaa kokevansa asioita hyvin eri tavalla kuin muut ikäisensä. Usein hänen vanhempansa kuulivat pojan puhuvan ja kuiskivan itselleen, sekä monesti he löysivät Moirain piileksimästä mitä kummallisemmista paikoista, eivätkä he voineet ymmärtää miksi Moirai väitti, että hänen täytyi olla piilossa tai jotain kamalaa tapahtuisi. Kuukausien sisällä tälläinen käyttäytyminen yleistyi, ja Moirain vanhempien oli pakko palkata lapsenvahti pitämään poikaa silmällä vuorokauden ympäri hänen oman turvallisuutensa takia. Kerran - sen ainoan kerran - kun jokaisen silmä vältti, oli äärimmäisen lähellä ettei Moirai olisi hypännyt vanhempiensa kartanon korkeimman kerroksen ikkunasta, uskotellessaan että hänen täytyisi opetella lentämään jotta hänen vanhemmilleen ei tapahtuisi mitään pahaa. Sitä seurannut pojan hysteerinen itkun ja huudon täytteinen kohtaus päätyi lopulta ambulanssista lasten psykiatriselle osastolle, jossa Moiraille todettiin vaikea skitsofrenia.
Nykyään Moirai elää tätinsä luona Latviassa, no... Suhteellisen normaalia elämää. Tätinsä kotikoulussa käynyt Moirai on opetellut elämään sairautensa kanssa pienin askelin kun useat eri lääkitykset eivät syystä tai toisesta ole tehonneet. Sisäänpäinkääntynyt Moirai ei ole enää pitkään aikaan osoittanut olevansa itsetuhoinen, ja kiireinen, hoidokkiinsa jopa aavistuksen kyllästynyt täti tahtoisi kuollakseen pojan jo vähitellen pois tiluksiltaan. Aikansa ajatusta pyöriteltyään Louisa- täti päätyi ottamaan yhteyttä Zenin henkilökuntaan toiveenaan, että he sieltä - vaikka tarpeeksi hyvin lahjottuina - kelpuuttaisivat nurkissa kyhjöttävän pojan vaikka sitten lantaa lappaamaan, nurmikkoa leikkaamaan tai kenkiä kiillottamaan. Mitä tahansa, kunhan hän saisi edes hetkeksi oman rauhan.
//Eli selkeämmin ilmaistuna; tälle hahmolle toivoisin jonkin sortin työpaikkaa tallityöntekijänä, joka ei ainakaan alkuunsa koske hevosiin kuin maastakäsin. Jotain päiväkirjamerkintää uskaltanen siis hevosille lupailla, ainakin hevosen siistimisen kannalta sekä siitä miten puhdas karsina nyt on
Frediä toivoisin Moiraille hoitohevoseksi siihen oheen, joskin poika parka ei kertaan tai kahteen uskalla toivettaan tuoda esille vaan katselee kaihoisasti sivusta, mutta jos parin tarinan verran saa heppaa "varata" jonka jälkeen Moiraikin kykenee suunsa jo toivottavasti avaamaan?
Mutta entäpä sitten, kun ymmärrät olevasi se piruparka, joka joutuu elämään juurikin sen tarinan päähahmona?
Moirai Schwarz täyttää pian 18. Sveitsiläissyntyinen nuori mies tulee rikkaasta - siis hyvin rikkaasta - perheestä, jonka maine ja mammona soljuu sujuvasti kansainvälisten bisnespohattojen kieliltä. Perhe on vaikutusvaltainen, vaikkakin jokseenkin vanhoolliseksi jämähtänyt elämäntavoiltaan ja ajatusmaailmaltaan. Voisi siis kuvitella, että Moirain elämä ei voi olla kovinkaan hankalaa. Usko pois, sitä toivoo hän varmasti itsekin.
Pitkähkö ja hoikaksi jäänyt Moirai eroaa jo pelkän ulkonäkönsä puolesta normaaliksi luokitellusta miehenalusta. Kymmenen vuoden iässä puhjennut vitiligo, eli ihon pigmenttihäiriö, on varmasti ensimmäinen katseita kääntävä piirre. Vaikka myönnettäköön, Moirai on varsin säälittävän näköinen tapaus sisään käännettyjen hartioidensa sekä tummien silmänalusiensa kanssa..
Mutta kohtalo ei suinkaan ole Moiraita säälinyt, sillä ei siinä vielä kaikki.
Moirain täyttäessä kaksitoista poika oli alkanut osoittaa kokevansa asioita hyvin eri tavalla kuin muut ikäisensä. Usein hänen vanhempansa kuulivat pojan puhuvan ja kuiskivan itselleen, sekä monesti he löysivät Moirain piileksimästä mitä kummallisemmista paikoista, eivätkä he voineet ymmärtää miksi Moirai väitti, että hänen täytyi olla piilossa tai jotain kamalaa tapahtuisi. Kuukausien sisällä tälläinen käyttäytyminen yleistyi, ja Moirain vanhempien oli pakko palkata lapsenvahti pitämään poikaa silmällä vuorokauden ympäri hänen oman turvallisuutensa takia. Kerran - sen ainoan kerran - kun jokaisen silmä vältti, oli äärimmäisen lähellä ettei Moirai olisi hypännyt vanhempiensa kartanon korkeimman kerroksen ikkunasta, uskotellessaan että hänen täytyisi opetella lentämään jotta hänen vanhemmilleen ei tapahtuisi mitään pahaa. Sitä seurannut pojan hysteerinen itkun ja huudon täytteinen kohtaus päätyi lopulta ambulanssista lasten psykiatriselle osastolle, jossa Moiraille todettiin vaikea skitsofrenia.
Nykyään Moirai elää tätinsä luona Latviassa, no... Suhteellisen normaalia elämää. Tätinsä kotikoulussa käynyt Moirai on opetellut elämään sairautensa kanssa pienin askelin kun useat eri lääkitykset eivät syystä tai toisesta ole tehonneet. Sisäänpäinkääntynyt Moirai ei ole enää pitkään aikaan osoittanut olevansa itsetuhoinen, ja kiireinen, hoidokkiinsa jopa aavistuksen kyllästynyt täti tahtoisi kuollakseen pojan jo vähitellen pois tiluksiltaan. Aikansa ajatusta pyöriteltyään Louisa- täti päätyi ottamaan yhteyttä Zenin henkilökuntaan toiveenaan, että he sieltä - vaikka tarpeeksi hyvin lahjottuina - kelpuuttaisivat nurkissa kyhjöttävän pojan vaikka sitten lantaa lappaamaan, nurmikkoa leikkaamaan tai kenkiä kiillottamaan. Mitä tahansa, kunhan hän saisi edes hetkeksi oman rauhan.
//Eli selkeämmin ilmaistuna; tälle hahmolle toivoisin jonkin sortin työpaikkaa tallityöntekijänä, joka ei ainakaan alkuunsa koske hevosiin kuin maastakäsin. Jotain päiväkirjamerkintää uskaltanen siis hevosille lupailla, ainakin hevosen siistimisen kannalta sekä siitä miten puhdas karsina nyt on
Frediä toivoisin Moiraille hoitohevoseksi siihen oheen, joskin poika parka ei kertaan tai kahteen uskalla toivettaan tuoda esille vaan katselee kaihoisasti sivusta, mutta jos parin tarinan verran saa heppaa "varata" jonka jälkeen Moiraikin kykenee suunsa jo toivottavasti avaamaan? 
vähän risukkoa valon edessä...