Post by Iivari on Apr 12, 2020 12:58:14 GMT
Kohti korkeaa koulua
Sunnuntaina 10.5.2020 Zenin halliin kokoonnutaan perehtymään korkean kouluratsastuksen perusteisiin Iivari von Hoffrénin johdolla. Tunnin tarkoitus on antaa ratsun koulutukselle lähtökohta hyvien perusteiden kautta.
Valmennustunti soveltuu kaikille perusratsastustaidon omaaville joilta löytyy kiinnostusta aiheeseen: sovellamme opetuksen oppilaan ja hänen ratsunsa tason mukaan. Niin noviisiratsukot kuin koulumestaritkin saavat varmasti hakemaansa lisätietoa.
Alta escuela on korkeinta mahdollista kouluratsastusta, joka on alunalkujaan lähtöisin Espanjan kuningashuoneesta. Raskas ja voimaa vaativa ratsastustapa soveltuu parhaiten juurikin Iberian niemimaalta kotoisin oleville hevosille, mutta kaikki rodut pystyvät silti sitä harjoittamaan, ideologian mukaan kun koulutus vain suhteutetaan rakenteen ominaisuuksiin. Klassinen- ja akateeminen ratsastustaide tähtäävät kumpikin alta escuelan ihannoimaan voimaan ja harmoniaan ratsun ja ratsastajan välillä.
Sotaratsun on osattava kantaa sekä itsensä, ratsastajansa sekä jopa haarniska rikkomatta itseään, minkä vuoksi alta escuela-koulutus on sille suorastaan elintärkeä, puhumattakaan luottamuksesta jota hevonen ratsastajansa kanssa harjoitusten kautta ansaitsee puolin ja toisin. Samaista taitoa tarvitset myös nykyaikaiset ratsut, vaikka näytöspaikka onkin vaihtunut rintamalta kisa-areenoille. Monilta rasitusperäisiltä vammoilta säästyttäisiin, mikäli useampi urheiluhevonen olisi koulutettu näiden ihanteiden mukaisesti.
Pähkinänkuoressa
Alta escuela
Yleisnimitys korkealle kouluratsastukselle, jota mm. Wienin ratsastuskoulussa opetetaan.
Haute Ecole
"Airs above the ground", ilmahyppyjä sisältävä, korkein mahdollinen kouluratsastuksen muoto.
Klassinen/akateeminen ratsastustaide
Ideologia, jossa hevosta koulutetaan stressittömästi ja sitä kunnioittaen, oikeaa ja tervettä muotoa hakien. Hevosta ohjataan painoavuilla ja pohkeella eikä ohjalla, mikä tekee tästä ratsastustavasta loistavan skill at arms-ratsukoille.
Osallistuminen
Osallistuminen tapahtuu tähän topickiin tai sähköpostiin (epolho@hotmail.com) 09.05.2020 mennessä. Ilmoita osallistujan sekä ratsun nimi muodossa Ratsastaja - Ratsu ja täytä tämä lomake . Osallistujia otetaan maksimissaan 4 kpl valmennuksen laadun takaamiseksi. Mikäli kysyntää on, voidaan perustaa myös uusi ryhmä.
Mikäli et pysty osallistumaan omalla hevosellasi tunnille tai tahdot kokeilla edistyneempiä tehtäviä valmiiksi tehtävien tasalle koulutettujen hevosten kanssa, on harjoittelemaan tervetullut seuraavilla tallin hevosilla: Esmeralda, Topazio taiFred
Hoitajat saavat osallistua tahtoessaan omilla hoidokeillaan.
Täytettävä lomake
Osallistujat
1. Zoja Skrastina - Luna I
2. Gretchen Fitzgerald- Dawnvale Nefasto
3. Christelle Roche - Fregne af Rid
4. Jeremy Kajanne - Rubína
+ Lisäpaikalla mahdollisesti Iitu Caraneva - Agnes?
Vastaukset kysymyksiin
1. kysymys
Vasemmanpuoleinen hevonen ei ole koottu. Kokoamisastetta arvioidessa ei tule katsoa miten korkealle/eteen jalat liikkuvat, kuinka kaarella kaula on, kuinka pitkälle alle takajalat astuvat tai onko pää piilinjalla. Sen sijaan oikeaoppisen kokoamisen tunnistaa mm. seuraavista seikoista: polvi- ja kinnerkulma pienenevät; takaosa laskee alas; etujalat eivät "kaadu" rungon alle vaan pysyvät suorassa; takana vuohiskulma jyrkkenee, edessä loivenee; atlasnikama on hevosen korkein kohta, ei kaulan keskiosa.
Hevosten ilmeet olivat hyvä huomio. Still-kuvaa katsoessa olemus ei kuitenkaan kerro paljon hevosen todellisesta tunnetilasta: suorittaessaan vaativia liikkeitä moni hevonen saattaa hieman jännittyä keskittyessään suoritukseen ja huiskia esimerkiksi hännällään, mutta sen on rentouduttava heti vaatimustason laskiessa. Hetkellinen "hyvä stressi" ei ole pahasta, vert. koulun oppilas läksykuulustelussa. Sen sijaan jatkuva stressi ja paine (niin henkinen kuin konkreettinenkin) ovat ehdottoman tuomittavia.
Korvien asennosta sen verran, että ainakin toisen korvan olisi ainakin vaikeampia tehtäviä tehtäessä oltava ratsastajaa päin. Jos hevosen korvat ovat hörössä, sen huomio on muualla. On tärkeää tehdä ero tukalan, vihaisen ja keskittyvän hevosen välillä!
2. kysymys
Lopputulos oikeaoppisesta koulutuksesta, painonsiirron hallinnasta ja kokoamisesta on levade, jolloin hevonen siirtää maksimaalisesti painopisteensä takaosalleen.
Alkubriiffaus
Lämpimästä, puolipilvisestä säätä huolimatta tunti pidettiin maneesissa jotta uusien ratsastajien olisi helpompi pitää ratsunsa huomio itsessään ylimääräisten häiriötekijöiden puutteessa. Ennen satulaan nousemista käytiin läpi vielä perusasioita, joita Iivari selitti lyhyin, tujuin lausein. Raipalla ei lyöty, pohkeella ei kaiverrettu, istunnalla ei tuupattu — Iivari lupasi henkilökohtaisesti piestä sen, kuka kutsuisi häntä tai hänen oppilaitaan koulutuuppareiksi.
"Jokaisella askeleella mukailette istuntaa. Kukaan ei vain matkustele, sillä lupaan että minun hevoseni eivät silloin tasan tarkkaan toimi. Ohjat ovat löysät barokkiohjat ellei hyvää syytä jatkuvaan tuntumaan ole, ja silloinkin se otetaan vain kapsonohjaan, ei koskaan kuolaimeen. Ei, vaikka kuolaimena olisi maailman pehmein varreton kuolain."
Kaikilla ratsukoilla oli kahdet ohjat: toinen kiinni kapsonissa, toinen kangissa, paitsi Agnesin tapauksessa joka sopivan kokoisten kankikuolainten puutteessa käytti baucheria. Ohjia käytettäisiin erikseen: kapsonohjalla pystyi johtamalla auttamaan asetuksissa ja muissa päätä sivuille vievissä tehtävissä, kankiohjaa käytettiin vain kokoamiseen kättä aavistus kohottomalla Kyseessä oli oikeaoppinen puolipidäte, jossa hevonen nosti itseään lavoista, käytti vatsalihaksiaan ja laski takaosaansa pienentämällä polvi- ja kinnerkulmiaan.
"Erilaisia puolipidätteitä on monia, pienimmillään puhumme 1/8 puolipidätteestä. Tänään meidän ei tarvitse kuitenkaan perehtyä kuin tähän yhteen, voimme tutkia muita myöhemmillä tunneilla."
Vielä satulassa kokeiltiin eri tapoja käyttää lonkkia ja sitä kautta painoapuja muodon ja suunnan säätelyyn. Kun molempia lonkkia, yksinkertaisesti ajateltuna napaansa, käänsi menosuuntaan, hevonen kääntyi mukana. Jos toisen lonkan "laski" alemmaksi kuvittelemalla kurottavansa jalalla kohti maata, hevonen taipui sen ympärille ja näin saatiin asetus.
"Jos takaosan sijaintia on muutettava, osoitetaan raipalla väistättävän puolen lautasta. Muuten myös pohjetta voisi käyttää, mutta herkimmille hevosille senkin siirtämisen tekemä painopisteen muutos on liikaa ja pakka romahtaa, joten opettelemme heti käyttämään raippaa tahtipuikkona. Kun ratsastajan istunta on priimaa ja hevonen pitkälle koulutettu, ei raipan tai kapsonin apua enää tarvita. Ottakaa se tähtäimeksenne: joku päivä voisitte esittää haute ecole:a yhtä vaivatta kuin käännätte yöllä kylkeä."
Matka kohti korkeinta kouluratsastusta alkaisi tänään.
Henkilökohtaiset tekstit
1. Zoja - Luna
Koska tämä oli Zojan ensimmäinen kerta Lunan satulassa, aloitettiin harjoittelu tutustumisella. Luna on niin kovin herkkä mikä painoapuihin tulee, ettei sen kanssa ollut ainakaan epäselvyyksiä milloin istunta oli kunnossa ja milloin ei: pienikin etunoja sai tamman pysähtymään, ja ratsun suorana pitäminen oli aikamoista tasapainottelua istuinluilla. Varsinkin alkutunnista Luna kiemurteli ja pysähteli vähän mihin sattuu, mikä oli ymmärrettävä vaihe siirryttäessä ratsastuskoulun hevosista klassisiin ratsuihin. Jos Zojalla oli tunne että nappulat olivat täysin hukassa, niin ei hätää, hän ei varmasti ollut tällä pallolla ainoa...
Kun istunta saatiin tasapainoisemmaksi ja Luna alkoi pysymään määrätyllä teillä oikeassa temmossa, ryhdyttiin vaihtelemaan askellajeja.
"Unohda kaikki mitä ratsastuskoulu on sinulle opettanut laukannostosta," Iivari totesi ykskantaan. "Nostava lonkka pyörähtää pienen puolipidätteen jälkeen, ja jos olet ajoittanut sen ponnistushetkeen, laukka nousee kyllä. Jos ei, yrität uudestaan. Minkäänmoista tuuppaamista tai pohkeilla tumpsuttelua en tahdo nähdä."
Pienen harjoittelun jälkeen nostot alkoivat onnistumaan, ja vaikka laukka tipahtikin nopeasti pois ratsukon rytmin hävittyä, ei se haitannut. Tärkeintä oli hyvä nosto, ylläpitoa ehtisi harjoittelemaan myöhemminkin — sekin kun vaatisi oman liikkeensä ratsastajan lonkille. Rytmin löytäminen tuskin tulisi tuottamaan ongelmia, sillä Zojalla oli selkeästi hyvä taju siitä, missä Lunan jalat milloinkin olivat: jos ei olisi, eivät laukannostot olisi onnistuneet niin monta kertaa putkeen.
2. Gretchen - Faust
Gretchen ei ollut aloittanut ratsastajanuraansa Zenissä millään tavoin helpolla valikoidessaan hoidokkinsa ratsuksi. Faust steppasi ja kiemursi jo selkäännousussa, ja liikkeelle päästyään ori lähti kiemurtamaan minne lystäsi — muita hevosia kohden siis.
"Ihan muiden turvallisuuden nimissä, ota kapsonohja tuntumalle. Siitä voit johtaa reilustikin jos tilanne tulee, Faustin kanssa ei saa olla liian ituhippi."
Siinä missä muut etsivät ihan puhtaasti tapoja vaikuttaa vauhtiin, suuntaan ja asetuksiin pelkällä istunnalla, sai Gretchen tehdä viisi kertaa enemmän töitä koittaessaan pitää tulipunaisen väkkärän keskittymisen omassa kuplassaan. Faust katseli mitä kaikki muut tekivät, huuteli toisille hevosille, iski kaviolla maata ja keskittyi kaikkeen muuhun paitsi tehtäviin. Lopulta pientä yhteistyön häivähdystä alkoi löytymään, kun orille ei annettu enää hetkeäkään aikaa ajatella muuta: askeltakaan ei otettu ilman että sen aikana piti asettua, taipua, kasata tai pidentää, eikä yhtään ainutta sivua kävelty ilman vähintään yhtä volttia tai loivaa kaarta. Työtä piti antaa Faustille tykkitulena jottei se ehtinyt katoamaan taas omaan herjamaailmaansa. Kapsonohjakin voitiin antaa takaisin pitkäksi.
Istunta Gretchenillä oli suora ja johdonmukainen, eikä sen ymmärtämisessä Faustilla näyttänyt olevan ongelmaa. Eipä ori muutenkaan ollut mikään turhan nipo, vaan se antoi pienet erheet ja rytmikadot anteeksi heittämällä.
"Ota siirtymät todella lyhyinä. Kokeile, saisitko parin askeleen välein vaihdettua käyntiä, ravia ja laukkaa. Rytmitä tarkasti kaikki askellajit, ja jos Faust vähänkin edes tuntuu siltä että se alkaa katselemaan muualle tai teutaroimaan, teetä sillä heti joku helppo tehtävä kuten avotaivutus. Kapsonilla voit taas johtaa jos on tarvis."
3. Christelle ja Fred
Tunnin uutena kasvona oli Christelle, joka oli fiksusti valinnut itselleen oikean oppimestarin alleen. Fred oli toki pidettävä jatkuvassa työntouhussa kuten Faustkin, mutta luonteeltaan pilkkuori oli ennemmin hömelö koheltaja kuin tappurainen taistelija. Alkutunnista tapahtuneita yhteyskatkoja ei siis tarvinnut stressata, sillä aina jos Christellen istunta häiritsi tai ohjasi orin vinoon, lähti Fred vain kuikuilemaan muita ratsukoita ja sekosi korkeintaan omissa jaloissaan. Tässä hevosessa oli tasan kaksi vaihdetta: joko se oli oman elämänsä Hessu Hopo, tai sitten näppärin ja kevyin balettitanssija mitä löytyy. Ei mitään välivaiheita, vain nuo kaksi. Tänään tahdottaisiin tanssija esiin.
Christelle käytti istuntaansa näppärästi, mikä oli varmasti pitkälti peräisin ratsastusjousiammunnasta. Nyt samalla periaatteella täytyisi suorittaa kouluratsastusta: ohjat narikkaan ja lattarilanne keikkumaan. Kun Fred pidettiin runsailla tehtävillä keskittyneenä, se näytti suorastaan tanssahtelevan, ja kun pienen hakemisen jälkeen Christelle sai sisälonkkansa laskeutumaan oikealla hetkellä, alkoivat taivutuksetkin näyttää muovailuvahan pyörittelyltä. Kaksikko pääsikin suorittamaan hieman enemmän tehtäviä kuin muut: avo-sulku-vaihdot käynnissä sekä ravissa, kokoamiset ja piruetit niin käynnissä kuin laukassakin. Fredin taikanappulat olivat löytyneet.
"Kokeillaan vielä lisää muodon muokkaamista ylös. Etsi ensin hyvä, rytmikäs käynti. Noin. Ota sitten itsellesi suurempi liike, nosta hieman kankiohjaa mutta varo ettei se kiristy. Hyyyyvä... Kokeile koota vielä vähän lisää, voit auttaa osoittamalla raippakädellä takaosaa. Noin! Hyvä!"
Fred laski takaosaansa kuuliaisesti ja tanssahteli muutaman askeleen koottua käyntiä. Pienellä lisähionnalla siitä olisi saanut aikaan koulukäynnin, school walk. Tämä oli kuitenkin ensimmäiseksi ratsastuskerraksi jo niin hyvä suoritus, ettei Iivari lähtenyt painostamaan Christelleä enempää. Hän sai olla ylpeä itsestään: von Hoffrénilta tunnetusti ei yleensä saanut montaa kehua peräjälkeen.
4. Jeremy ja Ruby
Tallin virallisellä äkämököllä oli tänään supermöllipäivä, eikä nyt puhuttu siis ratsastajasta. Ruby näytti alkubriiffauksen ajan siltä että mielessään niittasi jokaisen yksi kerrallaan, ja kun oli aika lähteä liikkeelle, se veti heti ensimmäisenä liinat kiinni. Kun pohkeet pyysivät teenpäin, tuli vain vinkaisu ja hännän äkäinen pyöräytys vastaukseksi. Iivari huokaisi: pitäisiköhän joskus elää leveästi ja ostaa oikeasti helppo hevonen...
"Johda kapsonilla sitä uuteen suuntaan, laske sisäpuolen lonkka alas ja kosketa ulkopohkeella. Turha jäädä tappelemaan."
Kun Ruby oltiin lopulta saatu hinattua liikkeelle muiden kanssa, kohtasi Jeremyä seuraava haaste: tamma oli Lunan tapaan aivan supertarkka istunnasta, ja yksikin tahtirikko tai unohdus ratsastaa mukana johtivat aina vääjäämättömään jumikohtaukseen — Ruby oli selkeästi sitä mieltä, että jos selässä ei tehty osuuttaan, ei hänkään pistäisi tikkua varmasti ristiin. Ainakin Jeremy-parka sai oikean tehokuurin siitä, miten eri tavoin lonkkapalat liikkuivat eri askellajeissa, ja miten sisäpuoli laskettiin alemmas asetuksissa. Pienimmätkään kämmit eivät jääneet Rubyltä huomaamatta, mutta toisaalta kun palikat osuivat kohdalleen, kulki se oikeastaan ihan nätisti.
Tunnin suurimman draaman sai aikaan nimenomaan Ruby. Viimeisimpänä tehtävänä oli ympyröillä ja volteilla pyörien vaihtaa askellajeja puhtaasti niin vähillä väliaskeleilla kuin kykeni. Ratsastajilla oli monta rautaa tulessa koittaessaan samaan aikaan hallita asetusta, tahtia ja tempoa monille aivan uusilla avuilla, jolloin Jeremy teki erheen jonka 99% kaikista tekevät: ottaessaan kapsonista johdatusapua lavan karatessa ulos, hän tarttuikin vahingossa kankiohjaan ja siirsi sen tuntumalla. Normiratsulla tämä olisi aikaansaanut luultavasti vain äkäisen päännakkaisun ja ehkä pientä protestointia, mutta nytpä puhuttiinkin Rubystä. Tamma kiljaisi kuin pistetty sika, teki jättiloikan ulos ympyrältä ja jäi päätään dramaattisesti heitellen jumittamaan paikalleen silmät päässä pyörien. Pientä dramatiikkaa oli ehkä ilmassa...
Normioloissa Iivari olisi tässä vaiheessa antanut ympäri korvia siitä että hänen hevostaan ohjattiin kuolaimesta siitäkin huolimatta se oli vahinko — hänen kanssaan niitä ei tapahtuisi. Mies tuntui vain olevan itsekin jo niin väsynyt Rubyn käytökseen, että tyytyi vain katsomaan julmasti ja kiristämään suupieliä päätä pudistellen. Iivarin olemattomat sympatiat olivat Jeremyn puolella.
5. Iitu ja Agnes
Tunnin ilopilleriparin tittelin ansaitsivat Itu ja Agnes, jotka tulivat näyttämään esimerkkiä siitä ettei komeus ole koosta kiinni. Agnes oli ehkä pieni ja syötävän söpö poni, mutta sen aiemmin omistaneena Iivari kyllä tiesi millainen tappurapesä kaiken tuon pörrökarvan alle piiloutui.
Iitu oli ollut Iivarin opissa jo aiemminkin ja Agnes osasi klassisen perusteet hyvin, joten kaksikko pääsi tunnilla kaikista helpoimmalla. Jos joku oli heitä ylenkatsonut briiffauksen aikana, ei katsonut kyllä enää kun pieni ponitänttärä esitti sellaisia avo-sulku-vaihtoja että oksat pois.
"Koitapa saisitko Agnesin hieman kasaamaan ravissa. Osoita raipalla takaosaa ja nosta kuolainohjaa vapaalla kädellä. Harmi kun ei ole löytynyt tarpeeksi pieniä kankia, tuo baucher ei ole ihan yhtä näppärä..."
Ongelmia tuotti vain Agnesin vauhti, mutta ponin kanssa pitkään yhteistyötä tehneenä Iitu osasi maltittaa tammaa hyvin. Mikä tärkeintä, vauhdinhallinta tapahtui istunnalla ja äänellä eikä ohjalla, minkä Iitu oli varmasti oppinut kantapään kautta: Iivari muisteli miten Agnes oli riepottanut Amelieta aikanaan pitkin kenttää kun herkkisformulaa oli erehtynyt ottamaan suusta liian rajusti. Oi noita muistoja...
Kun askellajimuutoksiin tuli mukaan laukka, meinasi Agnesilta lähteä riemu ihan lapasesta. Ensimmäisten nostojen jälkeen kului useampi kierros että poni malttoi taas palautua hitaampiin askellajeihin, mutta joka kerralla laukkapyrähdys oli lyhyempi ja lyhyempi.
"Aina kun Agnes innostuu liikaa, pidätä istunnalla ja ota pieniä otteita kapsonista. Älä hermostu tai lähde yrittämään liikaa: sen sijaan kiitä heti kun vauhti hidastuu, vaikka sitten siihen menisi kolme kierrosta. Ikinä ei kannata rankaista, vain houkutella ja palkita pienistäkin vihjauksista oikeaan suuntaan. Jos minä olisin sinä, antaisin Agnesille aina herkun kun se malttaa ottaa laukan itse pois. Vatsan kautta aivoihin..."
Sunnuntaina 10.5.2020 Zenin halliin kokoonnutaan perehtymään korkean kouluratsastuksen perusteisiin Iivari von Hoffrénin johdolla. Tunnin tarkoitus on antaa ratsun koulutukselle lähtökohta hyvien perusteiden kautta.
Valmennustunti soveltuu kaikille perusratsastustaidon omaaville joilta löytyy kiinnostusta aiheeseen: sovellamme opetuksen oppilaan ja hänen ratsunsa tason mukaan. Niin noviisiratsukot kuin koulumestaritkin saavat varmasti hakemaansa lisätietoa.
Alta escuela on korkeinta mahdollista kouluratsastusta, joka on alunalkujaan lähtöisin Espanjan kuningashuoneesta. Raskas ja voimaa vaativa ratsastustapa soveltuu parhaiten juurikin Iberian niemimaalta kotoisin oleville hevosille, mutta kaikki rodut pystyvät silti sitä harjoittamaan, ideologian mukaan kun koulutus vain suhteutetaan rakenteen ominaisuuksiin. Klassinen- ja akateeminen ratsastustaide tähtäävät kumpikin alta escuelan ihannoimaan voimaan ja harmoniaan ratsun ja ratsastajan välillä.
Sotaratsun on osattava kantaa sekä itsensä, ratsastajansa sekä jopa haarniska rikkomatta itseään, minkä vuoksi alta escuela-koulutus on sille suorastaan elintärkeä, puhumattakaan luottamuksesta jota hevonen ratsastajansa kanssa harjoitusten kautta ansaitsee puolin ja toisin. Samaista taitoa tarvitset myös nykyaikaiset ratsut, vaikka näytöspaikka onkin vaihtunut rintamalta kisa-areenoille. Monilta rasitusperäisiltä vammoilta säästyttäisiin, mikäli useampi urheiluhevonen olisi koulutettu näiden ihanteiden mukaisesti.
Pähkinänkuoressa
- 10.5.2020, VIP 9.5.2020
- Opettajana Iivari von Hoffrén
- Avoin sekä Zenin jäsenille että ulkopuolisille ratsukoille. Aiempaa kokemusta itse alta escuelasta ei tarvita, mutta perusratsastustaidot on oltava.
- Osallistuminen tapahtuu ilmoittautumalla ja täyttämällä lyhyt lomake, jonka vastausten perusteella muodostuu opetuksen sisältö.
- Jokainen osallistujaa min. 100 sanan mittaisen valmennuskertomuksen ja Taiteenalkaja-merkin.
Taiteenalkaja
PikasanastoAlta escuela
Yleisnimitys korkealle kouluratsastukselle, jota mm. Wienin ratsastuskoulussa opetetaan.
Haute Ecole
"Airs above the ground", ilmahyppyjä sisältävä, korkein mahdollinen kouluratsastuksen muoto.
Klassinen/akateeminen ratsastustaide
Ideologia, jossa hevosta koulutetaan stressittömästi ja sitä kunnioittaen, oikeaa ja tervettä muotoa hakien. Hevosta ohjataan painoavuilla ja pohkeella eikä ohjalla, mikä tekee tästä ratsastustavasta loistavan skill at arms-ratsukoille.
Osallistuminen
Osallistuminen tapahtuu tähän topickiin tai sähköpostiin (epolho@hotmail.com) 09.05.2020 mennessä. Ilmoita osallistujan sekä ratsun nimi muodossa Ratsastaja - Ratsu ja täytä tämä lomake . Osallistujia otetaan maksimissaan 4 kpl valmennuksen laadun takaamiseksi. Mikäli kysyntää on, voidaan perustaa myös uusi ryhmä.
Mikäli et pysty osallistumaan omalla hevosellasi tunnille tai tahdot kokeilla edistyneempiä tehtäviä valmiiksi tehtävien tasalle koulutettujen hevosten kanssa, on harjoittelemaan tervetullut seuraavilla tallin hevosilla: Esmeralda, Topazio tai
Hoitajat saavat osallistua tahtoessaan omilla hoidokeillaan.
Täytettävä lomakeOsallistujat
1. Zoja Skrastina - Luna I
2. Gretchen Fitzgerald- Dawnvale Nefasto
3. Christelle Roche - Fregne af Rid
4. Jeremy Kajanne - Rubína
+ Lisäpaikalla mahdollisesti Iitu Caraneva - Agnes?
Vastaukset kysymyksiin
1. kysymys
Vasemmanpuoleinen hevonen ei ole koottu. Kokoamisastetta arvioidessa ei tule katsoa miten korkealle/eteen jalat liikkuvat, kuinka kaarella kaula on, kuinka pitkälle alle takajalat astuvat tai onko pää piilinjalla. Sen sijaan oikeaoppisen kokoamisen tunnistaa mm. seuraavista seikoista: polvi- ja kinnerkulma pienenevät; takaosa laskee alas; etujalat eivät "kaadu" rungon alle vaan pysyvät suorassa; takana vuohiskulma jyrkkenee, edessä loivenee; atlasnikama on hevosen korkein kohta, ei kaulan keskiosa.
Hevosten ilmeet olivat hyvä huomio. Still-kuvaa katsoessa olemus ei kuitenkaan kerro paljon hevosen todellisesta tunnetilasta: suorittaessaan vaativia liikkeitä moni hevonen saattaa hieman jännittyä keskittyessään suoritukseen ja huiskia esimerkiksi hännällään, mutta sen on rentouduttava heti vaatimustason laskiessa. Hetkellinen "hyvä stressi" ei ole pahasta, vert. koulun oppilas läksykuulustelussa. Sen sijaan jatkuva stressi ja paine (niin henkinen kuin konkreettinenkin) ovat ehdottoman tuomittavia.
Korvien asennosta sen verran, että ainakin toisen korvan olisi ainakin vaikeampia tehtäviä tehtäessä oltava ratsastajaa päin. Jos hevosen korvat ovat hörössä, sen huomio on muualla. On tärkeää tehdä ero tukalan, vihaisen ja keskittyvän hevosen välillä!
2. kysymys
Lopputulos oikeaoppisesta koulutuksesta, painonsiirron hallinnasta ja kokoamisesta on levade, jolloin hevonen siirtää maksimaalisesti painopisteensä takaosalleen.
Alkubriiffaus
Lämpimästä, puolipilvisestä säätä huolimatta tunti pidettiin maneesissa jotta uusien ratsastajien olisi helpompi pitää ratsunsa huomio itsessään ylimääräisten häiriötekijöiden puutteessa. Ennen satulaan nousemista käytiin läpi vielä perusasioita, joita Iivari selitti lyhyin, tujuin lausein. Raipalla ei lyöty, pohkeella ei kaiverrettu, istunnalla ei tuupattu — Iivari lupasi henkilökohtaisesti piestä sen, kuka kutsuisi häntä tai hänen oppilaitaan koulutuuppareiksi.
"Jokaisella askeleella mukailette istuntaa. Kukaan ei vain matkustele, sillä lupaan että minun hevoseni eivät silloin tasan tarkkaan toimi. Ohjat ovat löysät barokkiohjat ellei hyvää syytä jatkuvaan tuntumaan ole, ja silloinkin se otetaan vain kapsonohjaan, ei koskaan kuolaimeen. Ei, vaikka kuolaimena olisi maailman pehmein varreton kuolain."
Kaikilla ratsukoilla oli kahdet ohjat: toinen kiinni kapsonissa, toinen kangissa, paitsi Agnesin tapauksessa joka sopivan kokoisten kankikuolainten puutteessa käytti baucheria. Ohjia käytettäisiin erikseen: kapsonohjalla pystyi johtamalla auttamaan asetuksissa ja muissa päätä sivuille vievissä tehtävissä, kankiohjaa käytettiin vain kokoamiseen kättä aavistus kohottomalla Kyseessä oli oikeaoppinen puolipidäte, jossa hevonen nosti itseään lavoista, käytti vatsalihaksiaan ja laski takaosaansa pienentämällä polvi- ja kinnerkulmiaan.
"Erilaisia puolipidätteitä on monia, pienimmillään puhumme 1/8 puolipidätteestä. Tänään meidän ei tarvitse kuitenkaan perehtyä kuin tähän yhteen, voimme tutkia muita myöhemmillä tunneilla."
Vielä satulassa kokeiltiin eri tapoja käyttää lonkkia ja sitä kautta painoapuja muodon ja suunnan säätelyyn. Kun molempia lonkkia, yksinkertaisesti ajateltuna napaansa, käänsi menosuuntaan, hevonen kääntyi mukana. Jos toisen lonkan "laski" alemmaksi kuvittelemalla kurottavansa jalalla kohti maata, hevonen taipui sen ympärille ja näin saatiin asetus.
"Jos takaosan sijaintia on muutettava, osoitetaan raipalla väistättävän puolen lautasta. Muuten myös pohjetta voisi käyttää, mutta herkimmille hevosille senkin siirtämisen tekemä painopisteen muutos on liikaa ja pakka romahtaa, joten opettelemme heti käyttämään raippaa tahtipuikkona. Kun ratsastajan istunta on priimaa ja hevonen pitkälle koulutettu, ei raipan tai kapsonin apua enää tarvita. Ottakaa se tähtäimeksenne: joku päivä voisitte esittää haute ecole:a yhtä vaivatta kuin käännätte yöllä kylkeä."
Matka kohti korkeinta kouluratsastusta alkaisi tänään.
Henkilökohtaiset tekstit
1. Zoja - Luna
Koska tämä oli Zojan ensimmäinen kerta Lunan satulassa, aloitettiin harjoittelu tutustumisella. Luna on niin kovin herkkä mikä painoapuihin tulee, ettei sen kanssa ollut ainakaan epäselvyyksiä milloin istunta oli kunnossa ja milloin ei: pienikin etunoja sai tamman pysähtymään, ja ratsun suorana pitäminen oli aikamoista tasapainottelua istuinluilla. Varsinkin alkutunnista Luna kiemurteli ja pysähteli vähän mihin sattuu, mikä oli ymmärrettävä vaihe siirryttäessä ratsastuskoulun hevosista klassisiin ratsuihin. Jos Zojalla oli tunne että nappulat olivat täysin hukassa, niin ei hätää, hän ei varmasti ollut tällä pallolla ainoa...
Kun istunta saatiin tasapainoisemmaksi ja Luna alkoi pysymään määrätyllä teillä oikeassa temmossa, ryhdyttiin vaihtelemaan askellajeja.
"Unohda kaikki mitä ratsastuskoulu on sinulle opettanut laukannostosta," Iivari totesi ykskantaan. "Nostava lonkka pyörähtää pienen puolipidätteen jälkeen, ja jos olet ajoittanut sen ponnistushetkeen, laukka nousee kyllä. Jos ei, yrität uudestaan. Minkäänmoista tuuppaamista tai pohkeilla tumpsuttelua en tahdo nähdä."
Pienen harjoittelun jälkeen nostot alkoivat onnistumaan, ja vaikka laukka tipahtikin nopeasti pois ratsukon rytmin hävittyä, ei se haitannut. Tärkeintä oli hyvä nosto, ylläpitoa ehtisi harjoittelemaan myöhemminkin — sekin kun vaatisi oman liikkeensä ratsastajan lonkille. Rytmin löytäminen tuskin tulisi tuottamaan ongelmia, sillä Zojalla oli selkeästi hyvä taju siitä, missä Lunan jalat milloinkin olivat: jos ei olisi, eivät laukannostot olisi onnistuneet niin monta kertaa putkeen.
2. Gretchen - Faust
Gretchen ei ollut aloittanut ratsastajanuraansa Zenissä millään tavoin helpolla valikoidessaan hoidokkinsa ratsuksi. Faust steppasi ja kiemursi jo selkäännousussa, ja liikkeelle päästyään ori lähti kiemurtamaan minne lystäsi — muita hevosia kohden siis.
"Ihan muiden turvallisuuden nimissä, ota kapsonohja tuntumalle. Siitä voit johtaa reilustikin jos tilanne tulee, Faustin kanssa ei saa olla liian ituhippi."
Siinä missä muut etsivät ihan puhtaasti tapoja vaikuttaa vauhtiin, suuntaan ja asetuksiin pelkällä istunnalla, sai Gretchen tehdä viisi kertaa enemmän töitä koittaessaan pitää tulipunaisen väkkärän keskittymisen omassa kuplassaan. Faust katseli mitä kaikki muut tekivät, huuteli toisille hevosille, iski kaviolla maata ja keskittyi kaikkeen muuhun paitsi tehtäviin. Lopulta pientä yhteistyön häivähdystä alkoi löytymään, kun orille ei annettu enää hetkeäkään aikaa ajatella muuta: askeltakaan ei otettu ilman että sen aikana piti asettua, taipua, kasata tai pidentää, eikä yhtään ainutta sivua kävelty ilman vähintään yhtä volttia tai loivaa kaarta. Työtä piti antaa Faustille tykkitulena jottei se ehtinyt katoamaan taas omaan herjamaailmaansa. Kapsonohjakin voitiin antaa takaisin pitkäksi.
Istunta Gretchenillä oli suora ja johdonmukainen, eikä sen ymmärtämisessä Faustilla näyttänyt olevan ongelmaa. Eipä ori muutenkaan ollut mikään turhan nipo, vaan se antoi pienet erheet ja rytmikadot anteeksi heittämällä.
"Ota siirtymät todella lyhyinä. Kokeile, saisitko parin askeleen välein vaihdettua käyntiä, ravia ja laukkaa. Rytmitä tarkasti kaikki askellajit, ja jos Faust vähänkin edes tuntuu siltä että se alkaa katselemaan muualle tai teutaroimaan, teetä sillä heti joku helppo tehtävä kuten avotaivutus. Kapsonilla voit taas johtaa jos on tarvis."
3. Christelle ja Fred
Tunnin uutena kasvona oli Christelle, joka oli fiksusti valinnut itselleen oikean oppimestarin alleen. Fred oli toki pidettävä jatkuvassa työntouhussa kuten Faustkin, mutta luonteeltaan pilkkuori oli ennemmin hömelö koheltaja kuin tappurainen taistelija. Alkutunnista tapahtuneita yhteyskatkoja ei siis tarvinnut stressata, sillä aina jos Christellen istunta häiritsi tai ohjasi orin vinoon, lähti Fred vain kuikuilemaan muita ratsukoita ja sekosi korkeintaan omissa jaloissaan. Tässä hevosessa oli tasan kaksi vaihdetta: joko se oli oman elämänsä Hessu Hopo, tai sitten näppärin ja kevyin balettitanssija mitä löytyy. Ei mitään välivaiheita, vain nuo kaksi. Tänään tahdottaisiin tanssija esiin.
Christelle käytti istuntaansa näppärästi, mikä oli varmasti pitkälti peräisin ratsastusjousiammunnasta. Nyt samalla periaatteella täytyisi suorittaa kouluratsastusta: ohjat narikkaan ja lattarilanne keikkumaan. Kun Fred pidettiin runsailla tehtävillä keskittyneenä, se näytti suorastaan tanssahtelevan, ja kun pienen hakemisen jälkeen Christelle sai sisälonkkansa laskeutumaan oikealla hetkellä, alkoivat taivutuksetkin näyttää muovailuvahan pyörittelyltä. Kaksikko pääsikin suorittamaan hieman enemmän tehtäviä kuin muut: avo-sulku-vaihdot käynnissä sekä ravissa, kokoamiset ja piruetit niin käynnissä kuin laukassakin. Fredin taikanappulat olivat löytyneet.
"Kokeillaan vielä lisää muodon muokkaamista ylös. Etsi ensin hyvä, rytmikäs käynti. Noin. Ota sitten itsellesi suurempi liike, nosta hieman kankiohjaa mutta varo ettei se kiristy. Hyyyyvä... Kokeile koota vielä vähän lisää, voit auttaa osoittamalla raippakädellä takaosaa. Noin! Hyvä!"
Fred laski takaosaansa kuuliaisesti ja tanssahteli muutaman askeleen koottua käyntiä. Pienellä lisähionnalla siitä olisi saanut aikaan koulukäynnin, school walk. Tämä oli kuitenkin ensimmäiseksi ratsastuskerraksi jo niin hyvä suoritus, ettei Iivari lähtenyt painostamaan Christelleä enempää. Hän sai olla ylpeä itsestään: von Hoffrénilta tunnetusti ei yleensä saanut montaa kehua peräjälkeen.
4. Jeremy ja Ruby
Tallin virallisellä äkämököllä oli tänään supermöllipäivä, eikä nyt puhuttu siis ratsastajasta. Ruby näytti alkubriiffauksen ajan siltä että mielessään niittasi jokaisen yksi kerrallaan, ja kun oli aika lähteä liikkeelle, se veti heti ensimmäisenä liinat kiinni. Kun pohkeet pyysivät teenpäin, tuli vain vinkaisu ja hännän äkäinen pyöräytys vastaukseksi. Iivari huokaisi: pitäisiköhän joskus elää leveästi ja ostaa oikeasti helppo hevonen...
"Johda kapsonilla sitä uuteen suuntaan, laske sisäpuolen lonkka alas ja kosketa ulkopohkeella. Turha jäädä tappelemaan."
Kun Ruby oltiin lopulta saatu hinattua liikkeelle muiden kanssa, kohtasi Jeremyä seuraava haaste: tamma oli Lunan tapaan aivan supertarkka istunnasta, ja yksikin tahtirikko tai unohdus ratsastaa mukana johtivat aina vääjäämättömään jumikohtaukseen — Ruby oli selkeästi sitä mieltä, että jos selässä ei tehty osuuttaan, ei hänkään pistäisi tikkua varmasti ristiin. Ainakin Jeremy-parka sai oikean tehokuurin siitä, miten eri tavoin lonkkapalat liikkuivat eri askellajeissa, ja miten sisäpuoli laskettiin alemmas asetuksissa. Pienimmätkään kämmit eivät jääneet Rubyltä huomaamatta, mutta toisaalta kun palikat osuivat kohdalleen, kulki se oikeastaan ihan nätisti.
Tunnin suurimman draaman sai aikaan nimenomaan Ruby. Viimeisimpänä tehtävänä oli ympyröillä ja volteilla pyörien vaihtaa askellajeja puhtaasti niin vähillä väliaskeleilla kuin kykeni. Ratsastajilla oli monta rautaa tulessa koittaessaan samaan aikaan hallita asetusta, tahtia ja tempoa monille aivan uusilla avuilla, jolloin Jeremy teki erheen jonka 99% kaikista tekevät: ottaessaan kapsonista johdatusapua lavan karatessa ulos, hän tarttuikin vahingossa kankiohjaan ja siirsi sen tuntumalla. Normiratsulla tämä olisi aikaansaanut luultavasti vain äkäisen päännakkaisun ja ehkä pientä protestointia, mutta nytpä puhuttiinkin Rubystä. Tamma kiljaisi kuin pistetty sika, teki jättiloikan ulos ympyrältä ja jäi päätään dramaattisesti heitellen jumittamaan paikalleen silmät päässä pyörien. Pientä dramatiikkaa oli ehkä ilmassa...
Normioloissa Iivari olisi tässä vaiheessa antanut ympäri korvia siitä että hänen hevostaan ohjattiin kuolaimesta siitäkin huolimatta se oli vahinko — hänen kanssaan niitä ei tapahtuisi. Mies tuntui vain olevan itsekin jo niin väsynyt Rubyn käytökseen, että tyytyi vain katsomaan julmasti ja kiristämään suupieliä päätä pudistellen. Iivarin olemattomat sympatiat olivat Jeremyn puolella.
5. Iitu ja Agnes
Tunnin ilopilleriparin tittelin ansaitsivat Itu ja Agnes, jotka tulivat näyttämään esimerkkiä siitä ettei komeus ole koosta kiinni. Agnes oli ehkä pieni ja syötävän söpö poni, mutta sen aiemmin omistaneena Iivari kyllä tiesi millainen tappurapesä kaiken tuon pörrökarvan alle piiloutui.
Iitu oli ollut Iivarin opissa jo aiemminkin ja Agnes osasi klassisen perusteet hyvin, joten kaksikko pääsi tunnilla kaikista helpoimmalla. Jos joku oli heitä ylenkatsonut briiffauksen aikana, ei katsonut kyllä enää kun pieni ponitänttärä esitti sellaisia avo-sulku-vaihtoja että oksat pois.
"Koitapa saisitko Agnesin hieman kasaamaan ravissa. Osoita raipalla takaosaa ja nosta kuolainohjaa vapaalla kädellä. Harmi kun ei ole löytynyt tarpeeksi pieniä kankia, tuo baucher ei ole ihan yhtä näppärä..."
Ongelmia tuotti vain Agnesin vauhti, mutta ponin kanssa pitkään yhteistyötä tehneenä Iitu osasi maltittaa tammaa hyvin. Mikä tärkeintä, vauhdinhallinta tapahtui istunnalla ja äänellä eikä ohjalla, minkä Iitu oli varmasti oppinut kantapään kautta: Iivari muisteli miten Agnes oli riepottanut Amelieta aikanaan pitkin kenttää kun herkkisformulaa oli erehtynyt ottamaan suusta liian rajusti. Oi noita muistoja...
Kun askellajimuutoksiin tuli mukaan laukka, meinasi Agnesilta lähteä riemu ihan lapasesta. Ensimmäisten nostojen jälkeen kului useampi kierros että poni malttoi taas palautua hitaampiin askellajeihin, mutta joka kerralla laukkapyrähdys oli lyhyempi ja lyhyempi.
"Aina kun Agnes innostuu liikaa, pidätä istunnalla ja ota pieniä otteita kapsonista. Älä hermostu tai lähde yrittämään liikaa: sen sijaan kiitä heti kun vauhti hidastuu, vaikka sitten siihen menisi kolme kierrosta. Ikinä ei kannata rankaista, vain houkutella ja palkita pienistäkin vihjauksista oikeaan suuntaan. Jos minä olisin sinä, antaisin Agnesille aina herkun kun se malttaa ottaa laukan itse pois. Vatsan kautta aivoihin..."
Käyn täyttämässä jos vain saan luvan tulla messiin.
vähän risukkoa valon edessä...