Post by Velna on Sept 16, 2021 11:50:50 GMT
Rinasimento Sim Pratolino reissu oli ollut kaikin puolin upea. Vaikka nuorella ei ollut mitään odotuksia sen suhteen, millainen matkasta tulisi, saati mitä sen aikana voisi kokea oli reissu ylittänyt kaikki odotukset ja enemmänkin. Palazzo Alto oli ollut upea ja sen tilukset eivät hävinneet paljoakaan päärakennuksen upeudelle. Viikonloppu oli ollut täynnä upeita hevosia ja upeita suorituksia.
Vapaa-ajallaan, jota tuolla jäi Riariosta, sekä muista hevosista huolehtimisen jälkeen tuo oli kiertänyt markkinakojuja. Kaikki kojut olivat olleet täynnä toisiaan ihanampia esineitä, ja nuoren oli ollut pakko ostaa itselleen matkamuistoksi paria erilaista silkkinauhaa, joita tuo voisi käyttää hiustensa letittämiseen. Kuitenkin usein jos Velna kertoi menevänsä tutkimaan kojuja, saattoi tuon löytää erään sepän kojulta. Vaikka Velna arvostikin vuosia sitten saamaansa miekkaa, oli tuo alkanut silti salaa pohtimaan, olisiko jossain vieläkin sopivampi miekka nuorelle. Velna oli erään ystävällisen sivullisen avustuksella saanut kysyttyä sepältä saisiko esillä olevia miekkoja kokeilla pidellä sekä kokeilla miltä ne tuntuivat liikkeessä.
Velna oli saanut muutaman hyvän neuvon siitä, millainen miekka voisi olla tuolle sopiva. Vaikka Velna ei ajatellutkaan löytävänsä edes lähes täydellistä miekkaa, oli vaaleabrunette löytänyt sellaisen täydeksi yllätyksekseen. Miekka, joka tuon käteen oli ollut täydellinen, maksoi kuitenkin paljon enemmän kuin Velnalla olisi ikinä varaa maksaa miekasta. Pienen haikeuden siivittämänä nuori joutui hylkääämään haaveensa uudesta miekasta ja nuori haaveilikin jos tuo onnistuisi säästämään kevääseen mennessä tarpeeksi rahaa, että voisi silloin etsiä Latviasta jonkin sepän, joka toivottavasti osaisi tehdä nuorelle tuon käteen sopivan unelmien miekan.
Ensimmäisenä päivänä Velna oli saanut jännittää miten Riarion suoritukset menisivät. Ojentaessaan Iivarille peistä joustausottelua varten, tuo saattoi nähdä omanlaisensa vastentahtoisuuden Iivarissa ennen suoritukseen lähtemistä. Brunetelle oli tullut hyvin tutuksi työnantajansa mielipide kimosta orista, ja sinä aikana mitä Zeniläiset olivat viettäneet Italiassa, oli Velna yrittänyt hoitaa orin huolellistakin huolellisemmin, sekä olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sen jälkeen siirtyä pois jaloista mahdollisimman huomaamattomasti ja kolmea sekuntia aikaisemmin. Velnan onneksi Iivari ja Riario ratsastivat onnistuneen suorituksen joustausradallaan ja jatkoivat näin seuraavan päivän finaaliin.
Ensimmäisessä kouluratsastuskoitoksessa kimo ori esitteli ihan vääränlaista liikettä ja siirtyessään ratsukon lähelle, tarkistaakseen tarvitsiko Iivari jotain, nuorta jännitti kimon selässä istuvan miehen kommentit. Iivarin ilme kertoi paljon enemmän kuin miehen verbaaliset tikarit olisivat ikinä voineet joten autettuaan ratsukon takaisin verryttelyareenalle, Velna palasi omalle paikalleen odottamaan miten seuraava luokka menisi. Vihreän nauhan liehuessa Riarion suitsissa, Velna huokaisi salassa pienesti helpotuksesta, vaikka nuori olikin edelleen henkisesti varpaillaan siihen asti että Iivari oli varmasti leppynyt päivän koitoksista.
Seuraavana päivänä ratsastettiin turnajaisten arvonimistä ja Velnan harmistukseksi Iivarin ja Riarion tie katkesi joustauksessa jo ensimmäiselle kierrokselle. Kimo ori oli steppaillut jo hoitaessa sillä tavalla että Velna oli pelännyt pahinta ja kuunnellessaan mustahiuksisen ryöpytystä orista ja sen kelvottomuudesta ratsuna, saattoi brunette tuntea omankin pulssinsa nousevan tavalla jos tuo itse olisi ollut työnantajansa ripityksen kohteena. Jossain syvällä mielessään Velna mietti oliko Riarioon kohdistettu ripitys oikeasti tarkoitettukin tuolle ja että oliko nuori tehnyt jotain väärin jotta ori ei menestynyt kotona tai turnajaisissa.
Edessä olisi kuitenkin vielä yksi luokka ja vaikka uskonnolliseksi ei Velna itseään ikinä kategorioisi tuo lausui silti pienen äänettömän rukouksen siitä että kimo pärjäisi seuraavassa luokassaan. Ja toden totta tuo pärjäsikin. Tulosten alkaessa tulemaan käänteisessä järjestyksessä meni pitkään, että nimi Iivari von Hoffrén – Riario lausuttiin. Sen jälkeen ei lausuttukaan enään muita nimiä. Vaikka brunette tunsi sisällään läikähtävän ilon, ei tuo uskaltanut nauttia ratsukon voitosta ainakaan ennen kuin nainen näkisi millaisella mielellä itse von Hoffrén olisi.
Iloiseksi Iivaria ei voinut sanoa, ties osasiko mies sellaista, mutta jotenkin pitkän, kolhon miehen olemus oli ehkä nanomillin rentoutuneempi. Velna otti vastaan voitosta merkitsevän patsaan jotta ratsastaja pääsi laskeutumaan ratsunsa selästä alas, ennen kuin tuo tarttui ohjiin ja lähti taluttamaan hoidokkiaan kohti väliaikaista karsinaa, jotta sai hoidettua Riarion kuljetuskuntoon. Ori saattoi saada kaikkien katseilta piilossa yhden extra porkkanan, mutta Velnan mielestä kimo oli sellaisen ansainnut viimeisen radan jälkeen.
// Oi, Riario olisi ansainnut varmasti ainakin sata salaista porkkanaa! Ehkä Iivarin mielipide sen liikkeenlaadusta ei tästä(kään) vielä käänny, mutta jotain kunniaa on hänenkin pakko taipua orille antamaan. Ehkä tässä kohtaamme vain klassisen tilanteen, jossa ratsastaja vaatii — ja odottaa — ratsultaan liikoja...
On Riarion onni että Velna on elämässä mukana. Ori on paljon tyyneemmän ja tyytyväisemmän oloinen groominsa kanssa, ja ihmekös tuo. Kyllä ainakin minä uskon, että hevoset huomaavat hetkessä, ketkä heitä arvostaa ja ketkä eivät. Eihän Iivarikaan suoranaisesti Riariota inhoa, mutta kun tallissa on niin monia muita, alusta asti itsekoulutettuja ratsuja, niin miksipä sitä suotta hakkaamaan päätään mäntyyn kun taimen voi kasvattaa itsekin.
Jos Velnaa todella kiinnostaa ostaa aivan hänen omaan käteensä sovitettu ase, sekä Vitaliya että tietenkin myös Iivari osaavat varmasti kertoa kuka tallin uustuotantomiekat on valmistanut.
+ 9 p.
Vapaa-ajallaan, jota tuolla jäi Riariosta, sekä muista hevosista huolehtimisen jälkeen tuo oli kiertänyt markkinakojuja. Kaikki kojut olivat olleet täynnä toisiaan ihanampia esineitä, ja nuoren oli ollut pakko ostaa itselleen matkamuistoksi paria erilaista silkkinauhaa, joita tuo voisi käyttää hiustensa letittämiseen. Kuitenkin usein jos Velna kertoi menevänsä tutkimaan kojuja, saattoi tuon löytää erään sepän kojulta. Vaikka Velna arvostikin vuosia sitten saamaansa miekkaa, oli tuo alkanut silti salaa pohtimaan, olisiko jossain vieläkin sopivampi miekka nuorelle. Velna oli erään ystävällisen sivullisen avustuksella saanut kysyttyä sepältä saisiko esillä olevia miekkoja kokeilla pidellä sekä kokeilla miltä ne tuntuivat liikkeessä.
Velna oli saanut muutaman hyvän neuvon siitä, millainen miekka voisi olla tuolle sopiva. Vaikka Velna ei ajatellutkaan löytävänsä edes lähes täydellistä miekkaa, oli vaaleabrunette löytänyt sellaisen täydeksi yllätyksekseen. Miekka, joka tuon käteen oli ollut täydellinen, maksoi kuitenkin paljon enemmän kuin Velnalla olisi ikinä varaa maksaa miekasta. Pienen haikeuden siivittämänä nuori joutui hylkääämään haaveensa uudesta miekasta ja nuori haaveilikin jos tuo onnistuisi säästämään kevääseen mennessä tarpeeksi rahaa, että voisi silloin etsiä Latviasta jonkin sepän, joka toivottavasti osaisi tehdä nuorelle tuon käteen sopivan unelmien miekan.
Ensimmäisenä päivänä Velna oli saanut jännittää miten Riarion suoritukset menisivät. Ojentaessaan Iivarille peistä joustausottelua varten, tuo saattoi nähdä omanlaisensa vastentahtoisuuden Iivarissa ennen suoritukseen lähtemistä. Brunetelle oli tullut hyvin tutuksi työnantajansa mielipide kimosta orista, ja sinä aikana mitä Zeniläiset olivat viettäneet Italiassa, oli Velna yrittänyt hoitaa orin huolellistakin huolellisemmin, sekä olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sen jälkeen siirtyä pois jaloista mahdollisimman huomaamattomasti ja kolmea sekuntia aikaisemmin. Velnan onneksi Iivari ja Riario ratsastivat onnistuneen suorituksen joustausradallaan ja jatkoivat näin seuraavan päivän finaaliin.
Ensimmäisessä kouluratsastuskoitoksessa kimo ori esitteli ihan vääränlaista liikettä ja siirtyessään ratsukon lähelle, tarkistaakseen tarvitsiko Iivari jotain, nuorta jännitti kimon selässä istuvan miehen kommentit. Iivarin ilme kertoi paljon enemmän kuin miehen verbaaliset tikarit olisivat ikinä voineet joten autettuaan ratsukon takaisin verryttelyareenalle, Velna palasi omalle paikalleen odottamaan miten seuraava luokka menisi. Vihreän nauhan liehuessa Riarion suitsissa, Velna huokaisi salassa pienesti helpotuksesta, vaikka nuori olikin edelleen henkisesti varpaillaan siihen asti että Iivari oli varmasti leppynyt päivän koitoksista.
Seuraavana päivänä ratsastettiin turnajaisten arvonimistä ja Velnan harmistukseksi Iivarin ja Riarion tie katkesi joustauksessa jo ensimmäiselle kierrokselle. Kimo ori oli steppaillut jo hoitaessa sillä tavalla että Velna oli pelännyt pahinta ja kuunnellessaan mustahiuksisen ryöpytystä orista ja sen kelvottomuudesta ratsuna, saattoi brunette tuntea omankin pulssinsa nousevan tavalla jos tuo itse olisi ollut työnantajansa ripityksen kohteena. Jossain syvällä mielessään Velna mietti oliko Riarioon kohdistettu ripitys oikeasti tarkoitettukin tuolle ja että oliko nuori tehnyt jotain väärin jotta ori ei menestynyt kotona tai turnajaisissa.
Edessä olisi kuitenkin vielä yksi luokka ja vaikka uskonnolliseksi ei Velna itseään ikinä kategorioisi tuo lausui silti pienen äänettömän rukouksen siitä että kimo pärjäisi seuraavassa luokassaan. Ja toden totta tuo pärjäsikin. Tulosten alkaessa tulemaan käänteisessä järjestyksessä meni pitkään, että nimi Iivari von Hoffrén – Riario lausuttiin. Sen jälkeen ei lausuttukaan enään muita nimiä. Vaikka brunette tunsi sisällään läikähtävän ilon, ei tuo uskaltanut nauttia ratsukon voitosta ainakaan ennen kuin nainen näkisi millaisella mielellä itse von Hoffrén olisi.
Iloiseksi Iivaria ei voinut sanoa, ties osasiko mies sellaista, mutta jotenkin pitkän, kolhon miehen olemus oli ehkä nanomillin rentoutuneempi. Velna otti vastaan voitosta merkitsevän patsaan jotta ratsastaja pääsi laskeutumaan ratsunsa selästä alas, ennen kuin tuo tarttui ohjiin ja lähti taluttamaan hoidokkiaan kohti väliaikaista karsinaa, jotta sai hoidettua Riarion kuljetuskuntoon. Ori saattoi saada kaikkien katseilta piilossa yhden extra porkkanan, mutta Velnan mielestä kimo oli sellaisen ansainnut viimeisen radan jälkeen.
// Oi, Riario olisi ansainnut varmasti ainakin sata salaista porkkanaa! Ehkä Iivarin mielipide sen liikkeenlaadusta ei tästä(kään) vielä käänny, mutta jotain kunniaa on hänenkin pakko taipua orille antamaan. Ehkä tässä kohtaamme vain klassisen tilanteen, jossa ratsastaja vaatii — ja odottaa — ratsultaan liikoja...
On Riarion onni että Velna on elämässä mukana. Ori on paljon tyyneemmän ja tyytyväisemmän oloinen groominsa kanssa, ja ihmekös tuo. Kyllä ainakin minä uskon, että hevoset huomaavat hetkessä, ketkä heitä arvostaa ja ketkä eivät. Eihän Iivarikaan suoranaisesti Riariota inhoa, mutta kun tallissa on niin monia muita, alusta asti itsekoulutettuja ratsuja, niin miksipä sitä suotta hakkaamaan päätään mäntyyn kun taimen voi kasvattaa itsekin.
Jos Velnaa todella kiinnostaa ostaa aivan hänen omaan käteensä sovitettu ase, sekä Vitaliya että tietenkin myös Iivari osaavat varmasti kertoa kuka tallin uustuotantomiekat on valmistanut.
+ 9 p.